torstai 25. helmikuuta 2016

Maustehylly muuttui hajuvesihyllyksi



Olin leikkauksessa ja sen takia lääkäri kielsi minulta kuukaudeksi kaikki raskaammat työt. Viikon ehdin maata sängyn pohjalla kun jo alkoi sormia kuumottaa. Se, että en saa imuroida, ei haittaa pätkääkään, mutta näpertely, huh! 

Ei raskasta, eli ei huonekaluja, hiomista, nostelua tai kumartelua. Mitä sitten? Jotain kevyttä mitä voi tehdä paikallaan seisten? Muistin saaneeni serkultani maustehyllyn.


En ollut vielä sen suuremmin sitä ehtinyt miettiä, mutta nyt yritin keksiä edes jonkun järkevän ajatuksen. Maustehylly oli maalattu huonosti ja siinä oli maalivalumia. Hiominen ei kuitenkaan tullut kysymykseen. 


Koska en saanut hioa hyllyä, päätin päällystää sen. Ensin mietin servettejä, mutta niitä ei ollut. Sitten muistin, että olin ostanut jostain syystä kirpputorilta kasan kiiltokuvia. Syntyisikö niistä jotain? Kaivoin kiiltokuvat, pensselin ja tapettiliisterin ja päätin kokeilla.


Alkuperäinen ajatus oli liisteröidä "rumat" kiiltokuvat alimmaisiksi ja tehdä päällimmäinen kerros vaaleanpunaisista kimalleruusuista, prinsessoista ja muusta söpöstä, mutta kiiltokuvat loppuivatkin kesken. Taas piti improvisoida.


Hetken mietittyäni keksin, että jos sudin pintaan kuivalla pensselillä valkoista akryylia, saattaisin saada rumat kiiltokuvat piiloon. 


Nyt alkoi jo näyttää paremmalta, mutta en vieläkään ollut täysin tyytyväinen. Halusin pinnasta vanhemman näköisen.


Sen toteutin levittämällä ilman pensseliä ja kumihanskat kädessä hyllyn pintaan vuoron perään antiikkivahaa ja valkoista akryylia.


Kun olin tyytyväinen hyllyn pinnan sävyyn, oli aika miettiä koristeita. Tällä kertaa päädyin vanhoihin metallinappeihin ja rikkinäisiin korvakoruihin.


Naputin vasaralla nappien pohjat tasaisiksi ja liimasin ne kiinni hyllyyn. Sen jälkeen irrotin korvakorujen kaikki osat ja mallailin niitä hyllyn sivuihin.


Kun olin saanut kaikki koristeet liimattua, lakkasin hyllyn kertaalleen venelakalla. Sen kuivuttua päätin vielä ruuvata pari koukkua koruja varten ja maustehylly oli valmis uuteen elämäänsä hajuvesihyllynä.



keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Ihan tavallinen ruokapöytä



Onhan se jonkun mielestä varmasti ihan kiva se tavallinen ruokapöytä. Mä kuitenkin pidän kaikesta epätavallisesta.


Tällainen valkoinen puu/kalustelevy-pöytä parkkeerattiin hetkeksi olohuoneeseen. En keksinyt yhden ainoaa ideaa miten siitä muka saisi tehtyä yhtään mitään. Pöydät ylipäänsä ovat mielestäni hankalampia kuin vaikka lipastot, tai ainakin ruokapöydät.


Ilman mitään sen suurempaa ajatusta päätin ruveta hommiin. Ensin leikkelin puisesta pöytätabletista taas koristekehykset ja liimasin ne kiinni.


Sen jälkeen otin ison pinon jäätelötikkuja jotka puolitin saksilla ja liimasin kiinni pöydän reunoihin.


Jalat näyttivät tylsiltä, joten jatkoin jäätelötikkuteemalla ja liimasin niiden väleihin vielä muovisia lasten pelinappuloita. Jätin liimaukset yöksi kuivumaan.


Aamulla päätin, että pöydän kannesta tulee ruudullinen. Ensin mittasin ja piirsin ruudut lyijykynällä ja sen jälkeen töpöttelin epätasaisesti mustalla akryylilla joka toisen ruudun ja jätin maalin kuivumaan.

Seuraavaksi pöydän reunat ja jalat. En mitenkään miettinyt värejä sen kummemmin, vaan käytin loppuun niitä akryyleja joita kaapissa oli avattuina etteivät kuivu ja mene hukkaan. Kun reunat ja jalat olivat valmiit siistin vielä valkoisella akryylilla ne osat pöydästä, joiden oli tarkoitus jäädä valkoisiksi.


Seuraavaksi otin kultamaalin jota sudin sinne tänne ja myös jalkoihin ja niiden koristeisiin.

Kultamaalin kuivuttua oli aika vanhentaa pöytä levittämällä sen pintaan Liberonin tumman tammen väristä antiikkivahaa. Annoin vahan vaikuttaa reilun puoli tuntia, jonka jälkeen kiillotin sen ja levitin pöydän pintaan vielä kerroksen venelakkaa. Tavallisesta oli tullut muutamassa tunnissa epätavallinen.






torstai 11. helmikuuta 2016

Tuunaajien kuningatar


Jokunen vuosi sitten olin graafikkona Stoassa http://www.stoa.fi/
Älyttömän kiva paikka ja ihan uskomattoman ihanat ihmiset. Siellä tapasin sellasen tosi rockin ladyn, Millin.

Milli oli kuulemma taiteilija. Oli kuulemma jotain joskus maalannutkin. Se oli laittanut Stoan kahvilan uusiksi ja nyt se sitten pohti siellä jotain tyynyjä ja varastoa ja pöytäliinoja...aina menossa ja mittailemassa ja kaikkea kummaa. Mä en silloin ihan vielä tajunnut koko sitä sen juttua, että niinku jollekin maksetaan siitä että se tuunailee? Olin ihan pihalla. Musta oli lähinnä vaan hauska, että me tultiin usein duuniin samantyyppisissä vaatteissa. 

Me oltiin moneen kertaan samaan aikaan siellä töissä, kummatkin teki erilaisia pätkiä ja pikku hiljaa mä aloin kuuntelemaan niitä sen juttuja ihan eri tavalla. Selvisi, että me molemmat tykätään itämaisista matoista. Oi sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta mikä mulle tuli - kukaan muu ei ollut siihen mennessä tajunnut mitä mä niissä näen. Kun puhuttiin tuunauksesta Milli näytti lehdestä kuvia kodistaan...hitsi mikä koti, muuttaisin sinne ihan koska tahansa. Siinä mun edessäni oli tuunaajien kuningatar, ei epäilystäkään.

Siinä vaiheessa mä olin itsekin saanut kipinän tehdä juttuja, mutta en mä uskaltanut mitään isompaa, jotenkin ajattelin etten osaa. Milli kertoi vinkkejä, kannusti yrittämään ja hitsi, se toimi. Pikkuhiljaa mä uskalsin kokeilla.

Niin ja on se lady vähän maalannut - sen verran, että voi taidemaalariksi kutsua. Kannattaa ehdottomasti tutustua, ne taulut ovat aivan käsittämättömän hienoja ja mä ottaisin ainakin omalle seinälleni ihan heti vaikka tämän:

 
Millin sivut löytyy täältä:

Ja miksi mä kerron teille Millistä? 
No mä tietty halusin vaan brassailla, että tunnen Suomen rockimman taidemaalarin :D 
Ei vaan, ilman Milliä en olisi innostunut tuunauksesta ja mun elämäni olisi huomattavasti tylsempää.
Kiitos ja kumarrus ihana Milli <3





Itämaistyyliset taulut laudoista ja pöytätabletista



Tämä idea tuli ihan vahingossa ja täysin puun takaa toisen projektin yhteydessä, mutta on varsin käyttökelpoinen ja nopea toteuttaa. Samantyyppisiä juttuja löytyy mm. Indiskasta. Erona tietty se, että ostettuna tämä maksaisi ihan hurjasti, mutta itsetehtynä ei välttämättä mitään. Jos puhutaan onnistumisista, niin tämä on sellainen.


Ihan ensin mulla oli puisia pöytätabletteja ja kasa lautaa, rikkinäisen lipaston laatikoiden takalevyjä itseasiassa.


Leikkasin saksilla tabletin liuskoista "koristekehykset" ja liimasin ne kiinni lautoihin. Liimaklimpit eivät haittaa, koska ne lähtevät helposti vaikka hammastikulla rapsimalla kun ovat puolikuivia. Silläkään ei ole väliä ovatko kehyksen kulmaliitokset millilleen kohdallaan, koska raot menevät myöhemmässä vaiheessa peittoon. Laudat kannattaa kylläkin kuivattaa puolikuiviksi painon alla, koska tablettiliuskat eivät välttämättä ole ihan suoria ja saattavat kuivuessaan ruveta irvistelemään. Kun liima on puolikuivaa, porataan lautojen jokaiseen kulmaan reiät tulevaa seinään kiinnitystä varten. Jokaiseen kulmaan siksi, että näitä voi silloin sijoittaa miten tahansa haluaakin.


Seuraavaksi maalataan pohja. Akryyli- ja askarteluvärit käyvät tähän mainiosti ja niitä saa parilla eurolla. Ne myös kuivuvat minuuteissa, joten seuraavaan vaiheeseen siirtyminen on nopeaa.


Seuraavaksi aloitetaan koristelu. Ensin kehykset ja sitten niiden sisus akryyleilla. Näyttää vaikealta, mutta itseasiassa koristelu voi olla mitä tahansa, vaikka palloja, eikä lopputulokseen päästäkseen tarvitse osata piirtää. Tässä luodaan lähinnä illuusio kauniista koristelusta laittamalla maalikerroksia päällekkäin ja sama tosiaan toimii ihan palloilla, ruuduilla, viivoilla, millä tahansa.


Seuraavaksi tehdään se illuusio. Kun koristekuviointi on valmis otetaan kullanväristä akryylia ja tehdään alkuperäisen kuvioinnin päälle uusi rennommilla vedoilla. Ideana ei ole peittää kullalla alkuperäisiä viivoja vaan sutia kultaa vähän sinnepäin, epätarkkoja siveltimen vetoja sinne tänne. Sen jälkeen kultaa vielä levitetään ihan miten sattuu isommalla pensselillä myös itse kehykseen, sen ulkopuolelle ja laudan kaikille reunoille. Kun kultamaali on kuiva, levitetään maalatun laudan päälle paksu kerros Liberonin tumman tammen väristä antiikkivahaa. Muista käyttää hanskoja. Kehysten reunojen kanssa kannattaa olla tarkkana; kaikki raot on peitettävä vahalla niin ettei alkuperäistä pintaa näy missään.

Vahan annetaan imeytyä vastoin ohjetta vain 30-45 minuuttia jonka jälkeen sitä aletaan varovasti kiillottamaan pehmeällä räsyllä. Älä käytä tähän normaalisti vahan kiillotukseen tarkoitettua teräsvillaa ettei värit irtoile pinnasta liikaa. Älä myöskään kiillota pintaa tasaiseksi, sillä saadaksesi Indiska-efektin, tulee lopputuloksen olla epätasainen näyttääkseen vanhalta. Eli jätä myös tummempia kohtia. Lopuksi vielä pintaan ohut kerros lakkaa ja voitkin ruveta sisustamaan.


keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Keittiöön naulakko laudan pätkästä ja vanhoista kapustoista



Mulla menee aina niiiiiin yli kun innostun jostain. Kun innostuin maalaamaan kukkia, maalasin niitä joka paikkaan ja siis todellakin joka paikkaan; tuli tuolia, sermiä ja vaikka mitä ja lopulta maalasin pikkuvessan seinätkin lattiasta kattoon täyteen valtavia erivärisiä kukkia. Yli on siis yli, ihan oikeasti yli. Ja nyt mulla menee yli näiden naulakoiden kanssa. Muutamassa päivässä kolme naulakkoa hipoo jo terveen järjen rajoja.

Kun ostin aiempia lusikkanaulakkoja varten aterimia kirpputorilta, nappasin mukaani myös kasan puisia kapustimia, tai paistolastoja mitä lie. Eilen sitten hullunkiilto silmissä päätin niistäkin tehdä naulakon.


Ensin kokeilin laudan pätkälle voiveitsiä. Kyllä tämä saattaa toimia. 


Sen jälkeen aloitin laudan käsittelyn. Levitin pintaan ohuen kerroksen mahongin väristä petsiä. Se kuivuu älyttömän nopeasti, mutta haju on karmea. 

Sitten kokeilin lautaan koristeeksi ohuita puulistoja, jotka olin jo aiemmin irrottanut Kierrätyskeskuksesta löytämistäni puutableteista. Tämä ajatus vaikutti lupaavalta.


Leikkasin kulmaliitokset puulistoihin ihan saksilla ja liimasin sitten ne paikoilleen. Tässä vaiheessa totesin, että punaisen sävy oli liian haalea, joten piristin sitä akryylivärillä. Nyt sininen väri pisti silmään. Sain ajatuksen maalata pohjasta sekä pilkullisen että raidallisen valkoisella akryylilla. Ensin koriste ja sitten sen sisäpuolelle palloja...suunnitelma alkoi elää siinä tehdessä. Maalasin voiveitset punaisiksi vain todetakseni ettei idea sittenkään toimi. Kokeilin pohjan päälle puisia lastoja, haarukoita ja lusikoita.


Löydettyäni sopivan yhdistelmän levitin sekä pohjaan, että kapustoihin antiikkivahaa.


Kaikki näytti ihan lupaavalta...kunnes oli aika ruuvata kapustat kiinni pohjaan. Tottakai mä tiesin, että ensin niihin pitää porata reiät ja vasta sitten ruuvata ne kiinni, mutta koska musta on ilmeisen hauskaa kun asiat menee pieleen, niin jätin sen porausvaiheen välistä. Sehän kostautui heti, yksi lusikoista halkesi keskeltä kauniisti kahtia. Valtava määrä kirosanoja ja uutta lusikkaa valitsemaan.


No nyt sitten sentään älysin porata ne reiät ja ruuvaus onnistui ilman ongelmia. Vielä ohut venelakkakerros ja keittiönaulakko oli valmis.






sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Lusikoista tehty naulakko


Mä olen jo pitkään halunnut kokeilla tehdä lusikoista naulakkoa. Tänään päätin yrittää.


Ihan ensin kokeilin alasimen päällä lusikoiden litistämistä ja vääntöä. Tavallisella vasaralla meteli oli ihan järkyttävä joten vaihdoin kumivasaraan. 

Koukkuosan muotoon paukutus oli yllättävän haastavaa, mutta pikku hiljaa se alkoi sujua. Kun kaikki lusikat oli väännetty mallasin niitä rikkinäisen lipaston laatikon etulevyyn.


Laatikon etulevy oli kaksiosainen joten se piti ensin sahata.


Sahaamisen jälkeen paklasin vanhat vetimien reiät ja porasin ylänurkkiin uudet naulakoiden seinään kiinnittämistä varten.


Kun pakkeli oli kuivunut, hioin pinnan erittäin karkealla hiomapaperilla jotta saisin siihen naarmuja. Sen jälkeen levitin tumman tammen värisen antiikkivahan ja jätin levyt taas kuivumaan.


Kuivumisen aikana porasin lusikoihin reiät ruuveja varten. Tästä opin sen, ettei tavallinen metalliterä käy ruostumattomalle teräkselle. Onneksi kaapissa oli lukemattomia teriä joiden käyttötarkoituksesta en ollut varma ja päätin kokeilla josko mikään niistä kävisi. Muutaman rikkoutuneen terän jälkeen löytyi parikin oikeaa ja sain reiät tehtyä.

Sen jälkeen oli aika kiillottaa antiikkivaha teräsvillalla.


Pääsin vihdoin ruuvaamaan lusikat alustaan. Eikä naulakot itseasiassa olleet yhtään hassumpia.






perjantai 5. helmikuuta 2016

Vanhoista kirjoista tehty lamppu


Teki mieli taas näprätä jotain ja lamppukaappi vaati hiukan tyhjennystä, joten päätin tehdä lampun. 


Hain taloyhtiön kierrätyshyllyltä kasan kirjoja ja levitin sekalaisen kasan johtoja ja katkaisimia pöydälle. Mistä varsi? Kaapissa oli jo pitkään ollut Ikean jalkalamppu jonka varsi oli mustaa onttoa metalliputkea ja sen sai tietenkin osiin. Otin siitä käyttöön sekä jalan, että pätkän vartta.


Ensin porasin putken paksuisella terällä kaikkiin kirjoihin reiät. Sen jälkeen pujotin kirjat putkeen.


Putki oli aika pitkä joten keksin käyttää kirjojen lisäksi vanhan vesipiipun osaa vartena. Sitten kasaamaan. Varsinainen lamppuosa syntyi Ikean kattolampusta, mutta sen kiinnityksen kanssa raavin taas päätäni. Johdonhan pitää olla tiukasti paikallaan ja siinä pitää olla vetoeste. Monen tunnin kiroilun jälkeen keksin laittaa pohjaan vetoesteeksi kattolampun varjostimessa olevan ruuvattavan mötikän. Se toimi. Nyt tuli kuitenkin pohjan kanssa ongelma. Sitä piti korottaa koska uusi vetoeste oli korkeampi kuin olemassa olevat jalat. Päätin laittaa lampun pohjaan pyörät. Sitten yhdistin katkaisijalla kattolampun johdon pistokejohtoon. Molempia saa parilla eurolla mistä tahansa kaupasta. Testasin vielä, että sähköt toimii.


Seuraavaksi oli vuorossa varjostin jota varten leikkelin suikaleiksi Dostojevskin teoksen Rikos ja Rangaistus. Lisäksi innostuin leikkelemään kuvia vanhoista venäläisistä kirjoista.


Liisteröin suikaleet paikoilleen yksi kerrallaan ja lopuksi vielä kuvat.


Kuivatin varjostimen hiustenkuivaajalla ja sen jälkeen lakkasin sen kertaalleen venelakalla. Ei hullumpi lamppu.