Viinilaatikko muuttui lehtikoriksi

Löysin puisen viinikorin josta ajattelin tehdä pöydän.

Hetken asiaa mietittyäni totesin, että se oli aivan liian pieni yöpöydäksi. Esikoinen tuli käymään ja pyysi, että teen siitä lehtikorin.

Ensin vahasin pinnan antiikkivahalla. 

Vahan kiillotuksen jälkeen lisäsin laatikon alle pyörät. Ne on helppo irrottaa jos tuntuu, että laatikon haluaa laittaa vaikka hyllyn päälle lattian sijaan.

Muistin, että kaapissa oli paksua köyttä ja päätin käyttää sitä koristeena reunoissa.

Sitten vielä kahvat sivuihin samasta köydestä ja muutamasta vanhasta nahan palasesta.

Ja lopuksi muutama ruosteinen vanha huonekalunaula.

Ei yhtään hullumpi näin pienellä vaivalla.

Toivottavasti lapsi tykkää :D

Ja jos ei niin otan tämän itselleni...

Kahdenkympin vessaremontti

Koska mä olen tuunaaja ja himohamsteri, niin myös meidän vessa kokee ajoittain muodonmuutoksen vähän mielialan mukaan. 

Joskus vuosia sitten olin maalannut seinät täyteen valtavia erivärisiä kukkia. Kun kyllästyin kukkiin, maalasin seinät harmaalla. Maali loppui kesken, joten hätäratkaisuna sutaisin punaisen viivan ikäänkuin boordiksi ja maalasin seinän yläosan valkoisella. Siitäkin on jo vuosia ja nyt pikkuvessa näytti mielestäni jotenkin aneemiselta.

Ratkaisu löytyi yllättäen pari päivää sitten kun kävin Saiturinpörssissä ja huomasin, että heidän valikoimiinsa oli tullut sisustuskontaktimuoveja huomattavasti halvemmalla kuin DC-fix. Valikoima tosin ei ollut kummoinen, mutta ajattelin kokeilla sinertävää kivikuviota - saahan ne sitten pois jos idea ei toimi.

Kiinnitin muovin ensin yhteen seinään. Taulut ja peili kruunasivat kokonaisuuden. Toimii.

Muovia jäi vielä, joten päällystin sillä myös kulahtaneen ja kolhiintuneen pyykkikaapin. 

Pikkuvessan puiset kalusteet olen joskus löytänyt roskalavalta ja mustavalkoiset kaakelit ovat nekin ihan vain teipattuja.

Lopuksi vielä Wishiltä eurolla tilaamani seinätarra. Se näytti tosi tyhmältä kunnes keksin tehdä sen ympärille varjostukset hieromalla seinään mustaa maalia.

Nyt tänne voi vaikka muuttaa asumaan :D

Vanhan jakkaran maalaus

Tänään päätin treenata ranteitani ja maalata vanhan puisen jakkaran paremmin meille sopivaksi.

Mulla on näitä samanlaisia jakkaroita peräti kaksi. Ne ovat niitä tavaroita, jotka tuntuvat olleen olemassa aina. Mummi ja vaari olivat tuoneet jakkarat luultavasti joltain matkoiltaan ja mummi oli kirjoittanut pohjaan vuosiluvun 1977. Näillä jakkaroilla ovat istuneet varmaan kaikki lapsenlapset ja ehkä lapsenlapsenlapsetkin. Nyt ne kuitenkin olivat jo aika huonossa kunnossa ja tarvitsivat kipeästi uudistusta jonka toinen sai tänään.

Aloitin hiomalla pinnan ja maalaamalla ensin istuinosan keskikohdan turkoosilla.

Maalasin jakkaraa yksi väri kerrallaan pikku hiljaa.

Nyt oli pohja valmis. Se tarvitsi vielä yksityiskohdat.

Tein ne mustalla ja valkoisella. Helppoja kaaria ja pisteitä, todella yksinkertaista.

Viimeisenä lisäsin kultaa sekä pensselillä, että käsin pintaan hieromalla.

Jakkara oli mielestäni kaunis tällaisena, mutta värit olivat liian kirkkaat meille.

Levitin pintaan antiikkivahaa ja jätin sen imeytymään.

Vaha tummensi värit juuri sopivasti. S

Lopuksi vielä ohut kerros huonekalulakkaa ja jakkara oli valmis.

Nyt pitäisi vielä tehdä se toinen...

Mummin perintölampun tuunaus

Olin saanut vuosia sitten perintönä mummini vanhan pöytälampun. Lasten kanssa aina sattuu ja tapahtuu kaikkea ihan kummaa. Niin nytkin. 

Lampun varjostin ja takana oleva seinä olivat eräänä päivänä saaneet mustikkakeittosuihkun. Tahrat eivät lähteneet vaikka yritin mitä.

Päätin maalata varjostimen punaiseksi, mutta huomattuani ettei maalia mitenkään saa tasaiseksi, suihkutin sen pois. Vahinko oli jo tapahtunut. Varjostimen kangas oli värjääntynyt marjapuuron väriseksi sotkuksi.

Päätin yrittää pelastaa tilanteen päällystämällä sen ohuilla serveteillä joita oli vielä kaapissa edellisten projektien jäljiltä.

Kerros kerrokselta liimasin servettejä varjostimeen liimavedellä (1 osa Erikeeperiä ja 2 osaa vettä) sekä sisä- että ulkopuolelle.

Hidasta ja sotkuista hommaa. Aina välillä kuivattelin varjostinta hiustenkuivaajalla.

Kun servetit olivat kuivat ja kovettuneet lakkasin varjostimen ohuella kerroksella kalustelakkaa.

Lopuksi vielä liimasin irrottamani koristenauhat tekstiililiimalla takaisin paikoilleen.

Lamppu oli valmis.

Väittäisin jopa sen olevan hienompi kuin alkuperäinen.

Olen todella tyytyväinen tähän. Joskus se mitä luulee epäonneksi, ei olekaan sitä.