Joskus asiat eivät suju vaikka mitä tekisi. Nastat vääntyy, kangas ei riitä tai se on laitettu väärin ja pitää repiä irti - useasti. Niin kävi tämän nojatuolin kanssa.
Sain Vuosaaren musiikkikoulusta tällaisen rikkinäisen retrotuolin.
Hioin kolhiintuneet mustat metalliosat ja maalasin ne kolmeen kertaan kultamaalilla.
Sitten kaivoin kaapista loput Lanternan Iskusta saamani kangasmallipalat ja aloitin ompelun.
En ole koskaan muotoon ommellut mitään, ylipäänsä ompelu ei ole minun juttuni. Olen sen opetellut tässä verhoilukokeilujen lomassa enkä varmasti osaa mitään. Nyt piti saada istuimeen muoto ja lisätä tilkkutäkkiosaan reunat. Ensin leikkasin jo ompelemani tilkkutäkin oikeaan malliin ja sitten siihen kangassuikale kiinni. Onnistuin! Hetkellisesti olin varsin ylpeä itsestäni.
Seuraavaksi selkänoja. Nyt alkoivat vaikeudet. Kankaan ompelu oli huomattavasti helpompaa kuin sen paikalleen laittaminen. Revin sen irti monta kertaa. Jostain syystä en millään saanut kangasta suoraan. Monta tuntia kiroilua niittausta ja naulausta. Tästä vaiheesta ei ole kuvia sillä ymmärrettävästi oli hermot hivenen kireällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti