Sain tehtäväksi Kinnarpsin toimistokaapin muokkauksen olohuoneeseen sopivaksi.
Ensin tein suunnitelman paperille.
Kaappi oli huomattavasti isompi kuin olin ajatellut.
Aloitin työn poistamalla lukon ja vetimet ja paklaamalla turhat reiät piiloon.
Seuraavaksi irrotin pohjasta muovisen sokkelin. Kaapin pohjaan tuli nyt lisää reikiä jotka piti sekä paklata, että tulpata. Sitten piti vaihtaa kaapille jalat. Olin ostanut Jyskistä tätä varten sivusta kiinnitettävät sängyn jalat.
Niiden kiinnitysruuvit olivat liian pitkät, joten pätkäisin ne rautasahalla. Sitten alkoivat ongelmat. Kaikki meni pieleen.
Tästä jalkojen kiinnitysvaiheesta en ottanut kuvia, keskityin enemmänkin kiroiluun. Onnistuin katkaisemaan kolme poranterää ja teräsruuvi katkesi yhden jalan sisään. Päätin varmistaa jalkojen pysyvyyden kulmaraudoilla, mutta ne eivät suostuneet millään menemään paikoilleen. Vielä senkin jälkeen jalat tuntuivat huteralta, joten lisäsin jokaiseen jalkaan kaksi ruuvia sekä sisä-, että ulkopuolelle. En ollut ottanut huomioon, että kalustelevy murenee ja sen muokkausmahdollisuudet ovat hyvin rajalliset. Pelkästään jalkojen kiinnitykseen taisi mennä viitisen tuntia.
Kun jalat vihdoin ja viimein olivat tukevasti paikoillaan, oli aika mitata ja leikata oviin tulevat tapetit.
Sitten niiden kiinnitys oviin liisterillä. Tässä vaiheessa kaikki oli vielä hyvin.
Liisterin kuivumista odotellessa maalasin bambumatosta irrotettuja liuskoja joiden oli määrä reunustaa tapetteja.
Liimasin bambuliuskat kehystämään tapetteja ja jäin odottamaan liiman kuivumista.
Liiman kuivuttua maalasin kaapin korkeakiiltoisella huonekalumaalilla.
Tapetin kuviot tulivat kauniisti maalin läpi. Luulin projektin olevan viimeistelyä vaille valmis, mutta nyt alkoivat ongelmat. Bambuliuskat lähtivät kupruilemaan irti. Aivan käsittämätöntä! Kokeilin vaikka mitä, mutta ainoa mikä sai ne pysymään paikoillaan oli niitit. Niittasin ne varmaan miljoonalla niitillä kiinni oviin. Ja siitä syntyi uusi ongelma. Miten saada ne niitit piiloon? Pakkelia, paljon pakkelia ja vielä enemmän pakkelia. Ja juuri kun huokasin helpotuksesta, yksi bambuliuska nousi pakkelista huolimatta kuprulle. Ei voi olla totta! Lisää niittejä ja lisää paklausta. Ja yhtäkkiä kun luulin taas olevani voiton puolella ja maalasin jo toista kerrosta kaapin pintaan, mitä huomaankaan? Karvoja! Ihan helvetisti karvoja märässä maalissa. Asiat eivät voi mennä näin! Koskaan ei ole mikään mennyt näin pieleen. Pinsetit peliin ja karvoja nyppimään.
Sitten vetimet ja viimeinen maalikerros.
Olisiko tämä nyt tässä vai voinko odottaa vielä jotain yllätystä?
