Vanhan valokuvan siirto tuoliin

Aina välillä toisen romu on todellakin toiselle aarre.

Löysin keväällä kaksi tällaista hylättyä ja huonokuntoista vanhaa tuolia. Maalin rapsiminen ei ole mukavaa hommaa, joten venytin projektia lähes puoli vuotta.

Sitten otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin. Vanhojen maalien poistoa helpottaa huomattavasti kuumailmapuhallin. Sen kanssa pitää kuitenkin palovaaran takia olla tarkkana. Ja sotku on mieletön.

Maalien poiston ja hionnan jälkeen tuoli näytti tältä. Jätin tarkoituksella pintaan osan maaleista enkä edes yrittänyt paikata naarmuja ja lommoja. Vanha on vanhaa ja mielestäni vanhan kuuluukin näyttää elämää nähneeltä.

 

Päätin siirtää tuolin selkänojaan mummini lapsuuskuvan. Kuvan siirtoon tarvitsee ainoastaan printin ja Gel Mediumia, jota saa mistä tahansa kaupasta jossa myydään maalaustarvikkeita.

Levitin tuolin selkänojaan kerroksen Gel Mediumia ja laitoin mummin kuvan sen päälle. Tässä pitää varoa ilmakuplia ja ryppyjä. Huomioithan, että kuva imeytyy puulle peilikuvana. Kuvan pinnalle levitin myös ohuen kerroksen Gel Mediumia.

Sitten sain idean kokeilla toimisiko tämä myös painetulle kuvalle ja leikkasin värityskirjasta ornamenttikuvion jonka liimasin istuimeen samalla tavalla kuin mummin kuvan. Nyt oli aika jättää kuvat imeytymään.

Vuorokauden imeytymisen jälkeen oli aika irrottaa kuvista paperi. Tässä maltti on valttia. Varovasti hinkkasin paperia märällä keittiösienellä.

Pikkuhiljaa paperi kuoriutui pois ja alta alkoi paljastua kuva.

Sienen karkealla osalla rikoin vielä kuvan reunoja tyyliin sopivaksi. Suorat reunat eivät mielestäni tähän projektiin sopineet.

Kun paperi oli irrotettu molemmista kuvista, oli aika taas kuivattaa tuoli. Saattaa nimittäin olla, että kuvien ollessa märkiä, ei huomaa, että niiden päällä on vielä ohut paperikerros. Jos työstämisen aloittaa heti, voi olla yllätys kun kuvat kuivuessaan muuttuvatkin harmaaksi. Eli kuivatus ja jos kuvat samenee, uusi varovainen putsaus.

Kuivumisen jälkeen kuva näytti tältä.

Nyt oli aika käsitellä tuolin pinta antiikkivahalla.

Levitin tuolin pintaan kauttaaltaan paksun kerroksen vahaa ja jätin sen tunniksi imeytymään.

Viimeiseksi oli vuorossa vahan kiillotus ja istuimen ja selkänojan lakkaus jotta kuvat pysyvät paikoillaan.

Siinä se mummi nyt vahtii ruokailijoita.

Kattolampun maalaus

Vähän työläämpien projektien välissä päätin tänään maalata lampun.

Olin saanut ihan tavallisen valkoisen kattolampun ja päätin tehdä siitä vähän pirteämmän.

Ensin maalasin pintaan kukkakuvion.

Kun kaikki kukat oli maalattu, lamppu näytti tältä.

Seuraavaksi mustan kevennys maalaamalla valkoisia pisteitä.

Ja lopuksi ohut kerros lakkaa, että pinta saa sekä suojaa, että kiiltoa.

Ei yhtään hullumpi näin pienellä vaivalla.

Retronojatuolin kunnostusprojekti

Joskus asiat eivät suju vaikka mitä tekisi. Nastat vääntyy, kangas ei riitä tai se on laitettu väärin ja pitää repiä irti - useasti. Niin kävi tämän nojatuolin kanssa.

Sain Vuosaaren musiikkikoulusta tällaisen rikkinäisen retrotuolin.

Laitoin ensin tuolin osiin. Jo tässä vaiheessa olisi pitänyt arvata, että tästä tulee tuhannen kirosanan projekti. Ruuvit olivat nimittäin ruostuneet kiinni.

Hioin kolhiintuneet mustat metalliosat ja maalasin ne kolmeen kertaan kultamaalilla.

Maalin kuivuessa revin irti rikkinäisen verhoilun. Tämäkään ei sujunut kuin elokuvissa.

Sitten kaivoin kaapista loput Lanternan Iskusta saamani kangasmallipalat ja aloitin ompelun.

Ensin paloja yhteen ja mallaus istuinosaan. Nyt olinkin vaikean edessä.

En ole koskaan muotoon ommellut mitään, ylipäänsä ompelu ei ole minun juttuni. Olen sen opetellut tässä verhoilukokeilujen lomassa enkä varmasti osaa mitään. Nyt piti saada istuimeen muoto ja lisätä tilkkutäkkiosaan reunat. Ensin leikkasin jo ompelemani tilkkutäkin oikeaan malliin ja sitten siihen kangassuikale kiinni. Onnistuin! Hetkellisesti olin varsin ylpeä itsestäni.

Niittasin kankaan paikoilleen ja ruuvasin istuimen runkoon.

Seuraavaksi selkänoja. Nyt alkoivat vaikeudet. Kankaan ompelu oli huomattavasti helpompaa kuin sen paikalleen laittaminen. Revin sen irti monta kertaa. Jostain syystä en millään saanut kangasta suoraan. Monta tuntia kiroilua niittausta ja naulausta. Tästä vaiheesta ei ole kuvia sillä ymmärrettävästi oli hermot hivenen kireällä.

Lopputulos ei ehkä ole kaikkien sääntöjen mukaan toteutettu, mutta ihan välttävä.

Tämä projekti on toteutettu yhteistyössä Lanternan Iskun kanssa https://www.isku.fi/, josta sain verhoilussa käytetyt kankaat.

Lasten rikkinäisestä kitarasta lamppu

Viime päivät olen rakennellut lasten rikkinäisestä kitarasta lamppua.

Kielet olivat katkenneet aikoja sitten ja liimaukset osittain pettäneet.

Aloitin laittamalla kitaran osiin.

Kaulaa ei onneksi tarvinnut irrottaa, tämä riitti.

Seuraavaksi piti keksiä jalka. Sain sen vanhasta seinälampun pidikkeestä.

Liimasin kuumaliimalla jalan sisään pieniä koristekiviä. Ruuvimeisselillä keskustan reikä pysyi auki liimauksen ajan.

Sitten kitara ruuvilla kiinni jalkaan. Ja sähköt paikoilleen.

Ennen kannen uudelleen liimausta tarkistin vielä, että lamppu todella toimii.

Nyt oli aika maalata kitara mustalla huonekalumaalilla.

Maalin kuivuessa sahasin laudan pätkästä palan, hioin ja käsittelin sen antiikkivahalla.

Sitten jalka ruuveilla kiinni lautaan.

Nyt alkoi jo näyttää joltain. Seuraavaksi oli varjostimen vuoro.

Sen päätin tehdä tölkkiklipsuista. 

Ensin taitto ja leikkaus.

Ensimmäinen rivi kiinnitettiin rautalangalla suorana.

Ja sen jälkeen kaikki loput rivit näin.

Lopuksi muutama kristalli.

Kielet tein rautalangasta ja koristelun hopeamaalilla ja parilla rikkinäisellä korulla.

Lopputulokselle ei yksikään kuva tee oikeutta, tämä on nimittäin todella upea.