Kahdenkympin vessaremontti

Koska mä olen tuunaaja ja himohamsteri, niin myös meidän vessa kokee ajoittain muodonmuutoksen vähän mielialan mukaan. 

Joskus vuosia sitten olin maalannut seinät täyteen valtavia erivärisiä kukkia. Kun kyllästyin kukkiin, maalasin seinät harmaalla. Maali loppui kesken, joten hätäratkaisuna sutaisin punaisen viivan ikäänkuin boordiksi ja maalasin seinän yläosan valkoisella. Siitäkin on jo vuosia ja nyt pikkuvessa näytti mielestäni jotenkin aneemiselta.

Ratkaisu löytyi yllättäen pari päivää sitten kun kävin Saiturinpörssissä ja huomasin, että heidän valikoimiinsa oli tullut sisustuskontaktimuoveja huomattavasti halvemmalla kuin DC-fix. Valikoima tosin ei ollut kummoinen, mutta ajattelin kokeilla sinertävää kivikuviota - saahan ne sitten pois jos idea ei toimi.

Kiinnitin muovin ensin yhteen seinään. Taulut ja peili kruunasivat kokonaisuuden. Toimii.

Muovia jäi vielä, joten päällystin sillä myös kulahtaneen ja kolhiintuneen pyykkikaapin. 

Pikkuvessan puiset kalusteet olen joskus löytänyt roskalavalta ja mustavalkoiset kaakelit ovat nekin ihan vain teipattuja.

Lopuksi vielä Wishiltä eurolla tilaamani seinätarra. Se näytti tosi tyhmältä kunnes keksin tehdä sen ympärille varjostukset hieromalla seinään mustaa maalia.

Nyt tänne voi vaikka muuttaa asumaan :D

Vanhan jakkaran maalaus

Tänään päätin treenata ranteitani ja maalata vanhan puisen jakkaran paremmin meille sopivaksi.

Mulla on näitä samanlaisia jakkaroita peräti kaksi. Ne ovat niitä tavaroita, jotka tuntuvat olleen olemassa aina. Mummi ja vaari olivat tuoneet jakkarat luultavasti joltain matkoiltaan ja mummi oli kirjoittanut pohjaan vuosiluvun 1977. Näillä jakkaroilla ovat istuneet varmaan kaikki lapsenlapset ja ehkä lapsenlapsenlapsetkin. Nyt ne kuitenkin olivat jo aika huonossa kunnossa ja tarvitsivat kipeästi uudistusta jonka toinen sai tänään.

Aloitin hiomalla pinnan ja maalaamalla ensin istuinosan keskikohdan turkoosilla.

Maalasin jakkaraa yksi väri kerrallaan pikku hiljaa.

Nyt oli pohja valmis. Se tarvitsi vielä yksityiskohdat.

Tein ne mustalla ja valkoisella. Helppoja kaaria ja pisteitä, todella yksinkertaista.

Viimeisenä lisäsin kultaa sekä pensselillä, että käsin pintaan hieromalla.

Jakkara oli mielestäni kaunis tällaisena, mutta värit olivat liian kirkkaat meille.

Levitin pintaan antiikkivahaa ja jätin sen imeytymään.

Vaha tummensi värit juuri sopivasti. S

Lopuksi vielä ohut kerros huonekalulakkaa ja jakkara oli valmis.

Nyt pitäisi vielä tehdä se toinen...

Mummin perintölampun tuunaus

Olin saanut vuosia sitten perintönä mummini vanhan pöytälampun. Lasten kanssa aina sattuu ja tapahtuu kaikkea ihan kummaa. Niin nytkin. 

Lampun varjostin ja takana oleva seinä olivat eräänä päivänä saaneet mustikkakeittosuihkun. Tahrat eivät lähteneet vaikka yritin mitä.

Päätin maalata varjostimen punaiseksi, mutta huomattuani ettei maalia mitenkään saa tasaiseksi, suihkutin sen pois. Vahinko oli jo tapahtunut. Varjostimen kangas oli värjääntynyt marjapuuron väriseksi sotkuksi.

Päätin yrittää pelastaa tilanteen päällystämällä sen ohuilla serveteillä joita oli vielä kaapissa edellisten projektien jäljiltä.

Kerros kerrokselta liimasin servettejä varjostimeen liimavedellä (1 osa Erikeeperiä ja 2 osaa vettä) sekä sisä- että ulkopuolelle.

Hidasta ja sotkuista hommaa. Aina välillä kuivattelin varjostinta hiustenkuivaajalla.

Kun servetit olivat kuivat ja kovettuneet lakkasin varjostimen ohuella kerroksella kalustelakkaa.

Lopuksi vielä liimasin irrottamani koristenauhat tekstiililiimalla takaisin paikoilleen.

Lamppu oli valmis.

Väittäisin jopa sen olevan hienompi kuin alkuperäinen.

Olen todella tyytyväinen tähän. Joskus se mitä luulee epäonneksi, ei olekaan sitä.

Toimistokaapista olohuoneen kaluste

Sain tehtäväksi Kinnarpsin toimistokaapin muokkauksen olohuoneeseen sopivaksi.

Ensin tein suunnitelman paperille.

Kaappi oli huomattavasti isompi kuin olin ajatellut.

Aloitin työn poistamalla lukon ja vetimet ja paklaamalla turhat reiät piiloon.

Seuraavaksi irrotin pohjasta muovisen sokkelin. Kaapin pohjaan tuli nyt lisää reikiä jotka piti sekä paklata, että tulpata. Sitten piti vaihtaa kaapille jalat. Olin ostanut Jyskistä tätä varten sivusta kiinnitettävät sängyn jalat.

Niiden kiinnitysruuvit olivat liian pitkät, joten pätkäisin ne rautasahalla. Sitten alkoivat ongelmat. Kaikki meni pieleen.

Tästä jalkojen kiinnitysvaiheesta en ottanut kuvia, keskityin enemmänkin kiroiluun. Onnistuin katkaisemaan kolme poranterää ja teräsruuvi katkesi yhden jalan sisään. Päätin varmistaa jalkojen pysyvyyden kulmaraudoilla, mutta ne eivät suostuneet millään menemään paikoilleen. Vielä senkin jälkeen jalat tuntuivat huteralta, joten lisäsin jokaiseen jalkaan kaksi ruuvia sekä sisä-, että ulkopuolelle. En ollut ottanut huomioon, että kalustelevy murenee ja sen muokkausmahdollisuudet ovat hyvin rajalliset. Pelkästään jalkojen kiinnitykseen taisi mennä viitisen tuntia.

Kun jalat vihdoin ja viimein olivat tukevasti paikoillaan, oli aika mitata ja leikata oviin tulevat tapetit.

Sitten niiden kiinnitys oviin liisterillä. Tässä vaiheessa kaikki oli vielä hyvin.

Liisterin kuivumista odotellessa maalasin bambumatosta irrotettuja liuskoja joiden oli määrä reunustaa tapetteja.

Liimasin bambuliuskat kehystämään tapetteja ja jäin odottamaan liiman kuivumista.

Liiman kuivuttua maalasin kaapin korkeakiiltoisella huonekalumaalilla. 

Tapetin kuviot tulivat kauniisti maalin läpi. Luulin projektin olevan viimeistelyä vaille valmis, mutta nyt alkoivat ongelmat. Bambuliuskat lähtivät kupruilemaan irti. Aivan käsittämätöntä! Kokeilin vaikka mitä, mutta ainoa mikä sai ne pysymään paikoillaan oli niitit. Niittasin ne varmaan miljoonalla niitillä kiinni oviin. Ja siitä syntyi uusi ongelma. Miten saada ne niitit piiloon? Pakkelia, paljon pakkelia ja vielä enemmän pakkelia. Ja juuri kun huokasin helpotuksesta, yksi bambuliuska nousi pakkelista huolimatta kuprulle. Ei voi olla totta! Lisää niittejä ja lisää paklausta. Ja yhtäkkiä kun luulin taas olevani voiton puolella ja maalasin jo toista kerrosta kaapin pintaan, mitä huomaankaan? Karvoja! Ihan helvetisti karvoja märässä maalissa. Asiat eivät voi mennä näin! Koskaan ei ole mikään mennyt näin pieleen. Pinsetit peliin ja karvoja nyppimään. 

Sitten vetimet ja viimeinen maalikerros.

Olisiko tämä nyt tässä vai voinko odottaa vielä jotain yllätystä?

Lasten kitarasta lamppu

Lasten kitarasta tuli taas lamppu. Tässä kokeiltiin Dead Kennedys -tyyliä, mutta lopulta lamppu muuttuikin siniseksi. Linkki johtaa aiempaan tekemääni kitaralamppuun joka on maalausta lukuunottamatta toteutettu samalla tavalla. 

https://himohamsterintuunauspaivakirjat.blogspot.fi/2016/10/lasten-rikkinaisesta-kitarasta-lamppu.html?m=1

Kakkuvuoka muuttui kelloksi

Tätini pyysi, että tekisin seinäkellon vanhan irtopohjavuoan pohjasta.

Ensin kävin ostamassa halvan seinäkellon, josta irrotin koneiston. Taustan käytän sitten johonkin seuraavaan projektiin. Sitten mittasin ja merkkasin vuoan keskikohdan.

Ja tein siihen piikillä reiän.

Sitten ruuvasin koneiston paikalleen.

Viisarit lyhensin saksilla ja napsautin ne paikoilleen.

Lopuksi vielä DC-fixistä numerot ja kello oli valmis lähtemään omaan kotiinsa. Tosin, mikäli vielä joskus teen jotain tällaista, laitan ensin nimerot paikoilleen ja vasta sitten sen koneiston. Nyt nimittäin mentiin tavan mukaan vaikeimman kautta, mutta tekemällä oppii :D