sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Yhdistin vanhan peilin ja lipaston peililipastoksi


Aina välillä on hyvä mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja tehdä jotain sellaista mitä ei ole aiemmin tehnyt.


Sain entiseltä työkaveriltani vanhan peilin joka oli ollut osa jotain kokonaisuutta joskus, sekä vanhan lipaston. Lipastokin näytti siltä, että siitä saattaisi puuttua jotain. Sain ajatuksen yhdistää kaksi puutteellista yhdeksi kokonaisuudeksi.


Aloitin irrottamalla peilin laatikko-osasta. Tämä oli tietoinen riski. Jos peili ei sopisi lipastoon kuten olin ajatellut, en ehkä pystyisi kasaamaan peiliä uudestaan.


Peili kuitenkin istui kuin hanska, huh! Sen paikoilleen ruuvaus ilman apua vaati kuitenkin huomattavan määrän hikeä ja kirosanoja.


Seuraavaksi raaputin peilistä kaikki maalikerrokset.


Rapsutuksen ja hionnan jälkeen peilipöytä näytti tältä. Kaappien kannet eivät peilin takia sopineet enää paikoilleen.


Mittasin ja sahasin molempiin kansiin lovet peiliä varten.


Nyt kannet napsahtivat nätisti paikoilleen.


Pöytälevyn puoleisissa reunoissa kannen alla oli kuitenkin valtavat aukot. Hetken pohdittuani täytin ne puisen pöytätabletin irtirevityillä liuskoilla. Ne oli helppo leikata saksilla oikeaan kokoon ja liimata paikoilleen.


Itse peili vaati mielestäni koristeita ja päätin käyttää siihen loput rikkinäisestä kynttilälyhdystä irrotetuista ornamenteista.


Paloja yhdistämällä sai peilin kehykseen ihan kivat koristeet.


Sitten olikin vuorossa maalaus. Käytin tähän projektiin äidiltä saatua mattapintaista valkoista huonekalumaalia.


Maalasin lipaston kauttaaltaan epätasaisesti ja välillä ihan suttaamalla. Jätin paikoittain puupintaa kuultamaan maalin alta.


Maalin kuivuessa tein puuttuvien ovilasien tilalle levyt ohuesta vanerista.


Oikeaan mittaan leikatut vanerilevyt päällystin kaappiin jääneellä Dc-fixillä ja niittasin sitten levyt kiinni oviin.


Kun valkoinen maali oli kuivunut, oli aika vahata puutasot tumman tammen värisellä antiikkivahalla.


Lopuksi vielä kaapin kätköistä tyyliin sopivia vetimiä. Niitä ei nimittäin ollut alkuperäisessä lipastossa ainuttakaan. Oli pelkkiä avaimenreikiä ilman sopivaa avainta.


Kaapista tuli mielestäni todella hieno.


Olen tosi tyytyväinen, että uskalsin tehdä jotain mitä en ole aiemmin tehnyt.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti