Lasten rikkinäisestä kitarasta lamppu

Viime päivät olen rakennellut lasten rikkinäisestä kitarasta lamppua.

Kielet olivat katkenneet aikoja sitten ja liimaukset osittain pettäneet.

Aloitin laittamalla kitaran osiin.

Kaulaa ei onneksi tarvinnut irrottaa, tämä riitti.

Seuraavaksi piti keksiä jalka. Sain sen vanhasta seinälampun pidikkeestä.

Liimasin kuumaliimalla jalan sisään pieniä koristekiviä. Ruuvimeisselillä keskustan reikä pysyi auki liimauksen ajan.

Sitten kitara ruuvilla kiinni jalkaan. Ja sähköt paikoilleen.

Ennen kannen uudelleen liimausta tarkistin vielä, että lamppu todella toimii.

Nyt oli aika maalata kitara mustalla huonekalumaalilla.

Maalin kuivuessa sahasin laudan pätkästä palan, hioin ja käsittelin sen antiikkivahalla.

Sitten jalka ruuveilla kiinni lautaan.

Nyt alkoi jo näyttää joltain. Seuraavaksi oli varjostimen vuoro.

Sen päätin tehdä tölkkiklipsuista. 

Ensin taitto ja leikkaus.

Ensimmäinen rivi kiinnitettiin rautalangalla suorana.

Ja sen jälkeen kaikki loput rivit näin.

Lopuksi muutama kristalli.

Kielet tein rautalangasta ja koristelun hopeamaalilla ja parilla rikkinäisellä korulla.

Lopputulokselle ei yksikään kuva tee oikeutta, tämä on nimittäin todella upea.

Lack-pöydästä Brigitte Bardot -pöytä

Sain käsittelyyni tarpeettoman Ikean Lack-pöydän. 

Hetken mietittyäni päätin päästää itseni helpolla ja maalaamisen sijaan päällystää sen.

Kaapista löytyi Brigitte Bardot -leffajuliste ja servettejä, osa mummon vanhoja ja osa oli jäänyt ylimääräisenä kynttilälyhdyn korjauksesta.

Ensin liimasin julisteen pöytään.

Sen jälkeen liimavedellä servettien kiinnitys. Hidasta ja sotkuista. Helpoimmalla pääsee kun käyttää niitä kaikkein ohuimpia kahviservettejä. Ne ovat silkkisempiä eivätkä repeile yhtä herkästi kuin pehmeä materiaali.

Kun mustavalkoiset servetit oli liimattu ja kuivuneet, päätin lisätä vielä kulmiin mummon vanhoja ruususervettejä tuomaan väriä.

Lopuksi vielä kerros venelakkaa joka tuulisesta ilmasta johtuen kuivui yllättävän nopeasti.

Vähän erilainen Ikeakaluste tällä kertaa.

Lopputulos on aika kiva :)

Satukaappi lastenhuoneeseen

Edelleen vaihtelen huonekalujen paikkaa. Päätin edetä projektissa huone kerrallaan. Olohuone on valmis joten seuraavana on vuorossa lastenhuone. Olin jo tuunannut ja siirtänyt olohuoneeseen siellä olleen nojatuolin.

Sisareltani sain tarpeettoman Ikean lasten vaatekaapin jolle nojatuolin siirron jälkeen oli tilaa.

Siskon jäljiltä kaappi oli päällystetty DC-fixillä. Se oli nätti sellaisenaan, mutta ei sopinut meidän kotiin. En raaskinut repiä muovia irti, joten päätin kokeilla voisinko jättää sen paikoilleen.

Nyt tulivat taas ne säästetyt jäätelötikut tarpeeseen. Tykkään kaikesta vanhasta ja rustiikkisesta joten oli ilmiselvää, että tästäkin kaapista pitäisi saada sellainen jollain konstilla.

Puolitin jäätelötikut saksilla ja liimasin kiinni kaappiin.

Liiman kuivuessa maalasin koristelistan, reunatt ja jalat spriipohjaisella petsillä.

Muistin joskus ottaneeni kierrätyshyllyltä talteen Ikean puisia valokuvakehyksiä. Kokeilin niitä koristeiksi oviin. Ajatus tuntui toimivan joten liimasin ne kiinni.

Kehysten sisälle laitoin tätini kirpputorilta löytämät puiset sydämet.

Seuraavaksi petsasin ovien sisäpuolet. Epätasaisuus on valttia kun tehdään huonekalulevystä "puuta".

Lopuksi levitin kaapin pintaan paksun kerroksen tumman tammen väristä antiikkivahaa.

Se sai kuivua rauhassa tunnin verran. Sitten kiillotin vahan pehmeällä räsyllä. Joistain kohdista hinkkasin mahdollisimman paljon väriä pois, että jälki olisi epätasainen.

Lopuksi vielä ohut kerros huonekalulakkaa.

Satukaappi on valmis käyttöön.

Vanha nojatuoli sai vähän väriä

Vuosia sitten naapurilta ostamani nojatuoli alkoi olla aika heikossa hapessa.

Lastenhuoneessa sen kunto ei ollut häirinnyt johtuen ehkä valtavasta pehmolelujen määrästä sen päällä, mut kun päätin siirtää sen olohuoneeseen, oli pakko tehdä jotain.

Olin kesällä saanut Lanternan Iskusta http://uusi.isku.fi/ valtavan määrän kangasmalleja joista olin jo osan käyttänyt Askon retronojatuolin verhoiluun ja nyt päätin käyttää loput.

 

Ompelin ensin paloista suikaleita jotka sitten ompelin kiinni toisiinsa.

Tyynyn tein jo alkuvaiheessa kun pelkäsin etteivät palat välttämättä riitä sellaiseen tyynyyn jonka halusin - olin oikeassa.

Tuntikausia ompelua ja aina välillä palojen mallausta paikoilleen. En ollut tällaista tehnyt aiemmin, joten olin välillä täysin kadoksissa.

Kun kaikki tarvittavat kankaat olivat valmiit, kiinnitin ne niittipyssyllä runkoon. Ongelma oli käsinojien etuosat. En osaa ommella niitä muotoon, joten päädyin ompelemaan ne suoraan runkoon niin, että varsinainen iso kangas oli osittain niiden päällä. Mitäs sitten? Käsinojat näyttivät tyhmiltä.

Hetken mietittyäni päätin viimeistellä ne ompelemalla ne käsin, mutta millä? Monen kokeilun jälkeen päädyin siimaan koska ompeleet eivät silloin näy. Idea toimi yllättävän hyvin. Viimeistelin siimalla sitten koko nojatuolin.

Käsinojien ompeleet eivöt ole täysin symmetriset, mutta minua se ei häiritse.

Olen todella tyytyväinen, nojatuoli saa jäädä meille.

Tämä projekti on toteutettu yhteistyössä Lanternan Iskun kanssa.

Maailman mauttomin pöytä

Vaihdoin tänään huonekalujen paikkaa ja karsin samalla kaikkea ylimääräistä.

Poistuvien tavaroiden joukossa oli vanha ruskea kukkapöytä ja erikoinen huulipeili. Laitoin peilin kukkapöydän päälle ottaakseni siitä kuvan josko sisareni haluaisi peilin tyttärelleen. En ehtinyt edes ottaa sitä kuvaa kun rupesin nauramaan. Tämä ajatus oli pakko toteuttaa.

Ensin suihkutin kullan väristä spraymaalia kukkapöydän pintaan.

Sen jälkeen laitoin paksun kerroksen Erikeeperiä pöytälevyn pintaan ja länttäsin peilin siihen.

On aivan satavarma, ettei tällaista pöytää löydy kyllä keneltäkään.

Tarpeeksi mauton on jo makee :D