Pikkujuttuja seinämaalilla ja kuultomaalilla

Kamala määrä on tullut tehtyä kaikkia pienempiä projekteja tässä vuosien varrella. Näitä yhdistävä tekijä on nopeus.

Tämä esimerkiksi on tädiltä saatu peilipöytä. Tästä irrotin peilit ja vetimet ja maalasin yhdellä kerroksella ihan tavallista valkoista seinämaalia. Seinämaali kuivuu nopeasti joten lähes samantien pääsin kiinnittämään peilit. Lopuksi vielä ohut kerros venelakkaa ja vetimien ruuvaus paikoilleen. Tähän kului aikaa ehkä reilu tunti.  

Näitä tuoleja oli kaksi. Revin vanhat istuinpäälliset pois, poistin maalit kuumailmapuhaltimella, hioin ja maalasin tuolit valkoisella seinämaalilla. Kun maali oli kuiva, lakkasin tuolin. Lakan kuivumista odottaessani tein uudet istuimet vanhoista tyynyistä ja lavalta löytämästäni huonekalukangaspakasta ihan vaan niittaamalla kankaan kiinni istuimen puupohjaan. Helppoa kuin heinän teko ja aikaa kahdessa tuolissa meni pari tuntia.

Nämä rattaat käyvät vaikka pihalle kesän istutuksiin.

Alkuperäinen harmaa pinta on maalattu valkoisella kuultomaalilla. Reunat on tehty vanhoista napeista ja rautalangasta. 

Avainkaappi muuttui lampuksi poistamalla tausta ja poraamalla pohjaan johdon mentävä reikä. Lopuksi pinta käsiteltiin valkoisella kuultomaalilla. Aikaa kului puolisen tuntia.

Pieni vihreä hylly sai pintaansa ensin kukkakuvion.

Ja sen jälkeen kuultomaalin ja aavistuksen antiikkivahaa. Aikaa kului alle tunti.

Toisen romu on toisen aarre

Kaveri tuli käymään ja toi tällaisen, että tee mulle tästä jotain. Hautasin mokoman romun pitkäksi aikaa ensin makuuhuoneeseen ja sitten saunaan. Meni kuukausi ja toinenkin inspiraatiota odotellessa. Sitten päätin ruveta hommiin.

Ensin kannen lohkeama liimaukseen, sitten laatikot pois ja niistä vasaralla huonoimmat vetimet irti. Maaleja en jaksanut ruveta rapsimaan joten annoin niiden jäädä ja pelkästään hioin pinnan.

Vuorossa oli rungon maalaus. Käytin siihen turkoosia Ikean Behandla-kuultomaalia. Sen kuivuessa otin käsittelyyn laatikot. Niiden sisäosat maalasin Behandlan antiikkiruskean sävyllä. Laatikoiden etulevyt ja ulkosivut maalasin erivärisillä akryyleilla ja yhden samalla turkoosilla kuin rungonkin.

Akryylit kuivuvat nopeasti joten pääsin koristelemaan laatikot. Aina ensin valitsin mielestäni laatikon väriin parhaiten sopivan vetimen ja vasta sen jälkeen otin pikkutavarakipponi etsiäkseni juuri siihen laatikkoon sopivat koristeet.

Ylimpään laatikkoon laitoin kaakelitarrasta leikellyt kulmapalat. Sininen laatikko sai koristeikseen vanhat metalliset korvakorut ja pari puuhelmeä peittämään korujen lukkojen jättämää aukkoa. Vihreään laatikkoon käytin palasen rikkimenneen kynttilälyhdyn lasissa ollutta keramiikkakoristetta.

Turkoosiin laatikkoon liimasin kirpparilta löytämäni pienet lasimaalaukset.

Ruskean laatikon kuviointi syntyi painamalla maalattuun pintaan kultaiseen akryyliin kasteltua pitsiä. Sekä ruskeassa, että punaisessa laatikossa on koristeena pienet valokuvakehykset jotka vain liimasin paikoilleen. Punaisen laatikon kehyksen sisältä on punainen akryylimaali hinkattu pois.

Kun koristeet olivat paikoillaan vahasin tumman tammen värisellä antiikkivahalla laatikoston kannen. Sen jälkeen kuivalla pensselillä sudin kultaista akryyliä sinnetänne. Laatikoston rungon turkoosi oli mielestäni liian kirkas joten sotkin mukaan tummansinistä akryylia. Sitten vanhensin koko laatikoston levittämällä antiikkivahaa summittain ympäriinsä.

Viimeiseksi vielä kerros venelakkaa ja romu oli valmis lähtemään takaisin kotiinsa. 

Kontaktimuovista leikeltyä

Tämän idean bongasin jostain lehdestä. Kaakeleiden uusimisen ei aina tarvitse olla kallista. 

Vuosia sitten kun muutettiin tähän asuntoon mä innostoin kontaktimuovista.

Oltiin jo tuhlattu kaikki omat ja vieraat kylppärin ja pikkuvessan kaakelilattioihin ja seinien valkoiset kaakelit tuntuivat tylsältä, samoin keittiön välitilan valkoinen.

Marssin sitten Tarjoustaloon ja ostin rullakaupalla mustaa mattapintaista kontaktimuovia. Leikkuulaudan päällä leikkelin muovista oikean kokoisia neliöitä ja liimailin paikoilleen. Ensin keittiön välitila. 

Sitten pikkuvessa. Ja sitten karkasi taas mopo käsistä ja tein samalla systeemillä koko kylppärin lattiasta kattoon.

Myöhemmin lisäsin muutaman Suomalaisesta Kirjakaupasta löytämäni kaakelitarran. Yllättävän hyvin muovit ovat kestäneet jo 8 vuotta vaikka kylppärissäkin niitä on pesty ja harjattu miljoonasti. 

Toinen asia mitä olen tehnyt kontaktimuovista on seinäboordi. Yritin nimittäin etsiä olohuoneeseen afrikkalaistyylistä boordia, mutta en löytänyt mitään, mikä olisi ollut lähellekään sitä mitä olin ajatellut. Päätin tehdä sen itse. 

Ensin leikkasin muovista n. 30 cm suikaleita siinä leveydessä jonka boordiin halusin. Piirsin kuvion suikaleiden muovin suojapaperiin ja leikkasin sen sitten mattoveitsellä. Laitoin leikatun palan vielä leikkaamattoman päälle ja kopioin leikattujen kohtien mukaisesti kuvion uuteen palaan. Tätä jatkui tuntikausia. Tosi hidasta hommaa. Vasta kun paloja oli iso pino aloitin liimaamisen seinään. Järkyttävän kova homma kaikkiaan, mutta nämäkin ovat kestäneet seinällä jo sen kahdeksan vuotta. Seinät on maalattukin tässä välissä jo useampaan kertaan, mutta boordeja ei ole tarvinnut koskaan poistaa. Olen vaan rajaajalla vetänyt uuden maalipinnan boordin alle ja jos jotain onkin siihen osunut, on maaliroiskeet olleet helppo putsata muovipinnalta.

Kahden tunnin lääkekaappi

Että miten käsitellä kalustelevyä? Yleinen ajatushan on, ettei sitä juurikaan voi maalata tai korjata ja rikkoutuneet tavarat on parempi vaan heittää pois. Niin tämänkin omistaja ajatteli ja niin minäkin. Otin tämän talteen alunperin ainoastaan ton oven takia, että jos sitä vaikka johonkin tarvitsee.

Suunnitelma muuttui kun sisko tuli kylään ja kysyi mitä mä aioin tällä tehdä. Huolimatta siitä, etten tiennyt, sisko halusi tämän itselleen...siis sitten kun se olisi valmis.

Yhtenä iltana joulun jälkeen tuli sitten tylsää ja päätin tehdä siskolle kaapin.

Aloitin sahaamalla laudasta puuttuvat hyllyt ja ohuesta vanerista takalevyn joka myös puuttui. Liisteröin takalevyyn kaapista löytynyttä tapettia ja jätin kuivumaan. Sahatut hyllyt hioin ja levitin päälle antiikkivahaa. Nekin jäivät odottamaan. 

Muistin ottaneeni joskus talteen puiset kynttilänpidikkeet ja päätin kokeilla josko ne sopisivat tähän projektiin. Sopivathan ne. Levitin vahaa myös niihin ja jätin kuivumaan.

Sitten itse kaapin kimppuun. Ainoastaan sen päällinen ja pohja olivat puuta ja kaikki muu oli ihan tavallista kalustelevyä.

Hioin kaapin ja oven kevyesti kauttaaltaan, että sain pintaa vähän rikki.

Sen jälkeen otin ystäväni antiikkivahan, jota tungen ihan liikaakin joka paikkaan, ja vahasin ensin puuosat tasaisesti ja kaiken muun epätasaisesti.

Oveen maalasin punaisella akryylilla ristin lääkekaapin merkiksi. Vaha imeytyi tunnissa. Naulasin taustalevyn kiinni, laitoin oven paikoilleen ja kokeilin miten hyllyt istuvat kaapin sisään.

Hei hienoa, kerrankin kaikki sujuu! Pääsin kiillottamaan vahan ja naulaamaan koristeet kiinni kaapin sivuihin. Sen jälkeen kerros venelakkaa ja uusi vedin. Kaikkiaan tähän projektiin kului aikaa reilu kaksi tuntia, not bad :)

Nojatuoli pesi kasvonsa

Ajoittain tulee vastaan tavaroita joiden tuunaamiseen ei taito riitä - kuten tämä nojatuoli. Lavaromussa on kuitenkin se hyvä puoli, että virheen tapahtuessa ei menetyskään ole suuri. Päätin yrittää huolimatta siitä, että en ole koskaan verhoillut yhden ainoaa huonekalua.

Ihan ensin revin kaikki päälliset ja pehmusteet pois. Ne oli kiinnitetty ihanilla vanhoilla nupeilla jotka pistin talteen. Sen jälkeen rapsin siniset maalit. Istuinosan jousia suojaava säkkikangas oli mennyt huonoksi, joten päädyin repimään senkin pois. Myöhemmin korvasin sen Ikean Ektorp-sohvan leikellyllä istuintyynyn päällisellä jonka kiinnitin ihan vaan niittipyssyllä.

Maalien rapsimisen jälkeen hioin ja vahasin puuosat antiikkivahalla. Oli aika etsiä tuoliin uudet kankaat. Suunnistin kierrätyskeskukseen, sillä periatteeni on, ettei lavaroskaan tuhlata. Sieltä löytyikin muutama tähän projektiin sopiva kangaspala ihan parilla eurolla.

Kaikkea ei voi eikä tarvitse osata. Mä en osaa ommella, siis yhtään. Vein siis kankaat sellaiselle joka osaa - äidille. Mukaan vein myös vanhan päällisen jonka mukaan uudet olisi ommeltava.

Kankaat ommeltiin raidallisiksi koska olin jostain saanut päähäni, että se näyttäisi hauskalta. No, hauskuus loppui siihen. Verhoilu olikin ihan älyttömän vaikeaa eikä sitä helpottanut yhtään, että mallista huolimatta kankaanpalat olivat hitusen liian pienet.

Niittasin ja naulasin apinanraivolla. Kiristelin hampaita samaan tahtiin liian pienten päällisten kanssa niin että leukaluut melkein menivät sijoiltaan.

Ongelman tuottivat myös pehmusteet, jotka olin keksinyt tehdä huonoksi menneiden tyynyjen sisuksista - pumpulia lenteli joka paikkaan. Ja ne vanhat nupit - tsiisus! Ne vääntyivät lähes jokaisella vasaran iskulla. Kaljuuntuminen oli todella lähellä, sillä niin paljon revin hiuksia ja potkin seiniä tämän projektin aikana. Usko loppui useaan kertaan.

Lopulta, monen stressaavan tunnin jälkeen, tuoli valmistui. Ja vaikkei se ihan kaikkien sääntöjen mukaan mennytkään, tuli siitä mielestäni ihan nätti.

Metallijalka ja puuhylly

Jos ei muuten kärsi migreenistä, onnistuu sen hankkiminen saamalla pähkähullun idean jonka toteutukseen menee sekä ikä, että terveys.

Olin jo jonkin aikaa varastoinut löytämääni metallista jalkaa tietämättä mitä siitä tekisin. Tehdessäni televisiotasoa löysin muiden rikkinäisen laatikoston osien joukosta palan mäntylevyä. Siitä se lähti, migreeni.

Ensin sahasin mäntylevyn oikeaan kokoon. Ensimmäinen harmaa hius tuli kun yritin kiinnittää sitä jalkaan. En ollut huomannut, että jalan yläosa ei ollut tasainen; toinen puoli oli korkeammalla kuin toinen. Eli saadakseni levyn suoraan, piti toista puolta korottaa. Huh! Kokeilin vaikka mitä. Paras ratkaisu oli porata reiät kahden puisen vetimen läpi ja ruuvata koko helahoito kiinni jalkaan.

Levy oli nyt kiinni jalassa, mutta pelkkä puupinta oli aika tylsä. Pöytä jäi moneksi päiväksi nurkkaan odottamaan.

Sitten sain kuningasajatuksen; mä tietenkin kaiverran pöydän! Ihan kiva, paitsi etten tiennyt miten hidasta kaivertaminen on.

Reilun viikon ja yli kolmenkymmenen työtunnin jälkeen kaiverrusvaihe oli valmis. Sen jälkeen ylimääräiset reunat pistosahalla pois.

Reunat sellaisenaan sahattuna näyttivät älyttömän tylsiltä, joten leikkelin saksilla jäätelötikuista pyöreät päät ja liimasin ne reunoihin.

Liiman kuivuttua levitin pintaan tummaa huonekalupetsiä ja kullanväristä akryylia.

Lopuksi vielä venelakka päälle ja migreenipöytä oli valmis lähtemään uuteen kotiin.

Uusi televisiotaso

Marraskuussa tuli akuutti tarve uudelle televisiotasolle. Mietin jo että marssisin huonekaluliikkeeseen ja ostaisin, mutta onnekseni taloomme muutti uusia asukkaita, jotka olivat hylänneet mäntyisen kaapin kierrätyshuoneeseen.

Kaappi oli heikossa hapessa. Ylälaatikko puuttui, oli tarraa ja muuta. Päätin kokeilla mitä saisin romusta aikaiseksi.

Ihan ensin irrotin ovet. Puuttuva laatikko aiheutti päänvaivaa kunnes muistin, että olin säästänyt kaikki osat yhdestä isosta mäntypuisesta laatikostosta ja siinä oli ollut myös koristelista. Kaivoin listan esiin ja mallasin sitä kaappiin. Korkeus oli hyvä, mutta pituus yli tuplasti sen mitä tarvitsin. Päädyin mittaamaan ja sahaamaan koristelistan molemmista päistä palat. Nämä reunapalat kiinnitin kulmaraudoilla kaappiin. Palojen yhdistymiskohtaan jäi tietenkin rako ja selvä sahausjälki. Paklasin ne piiloon.

Sillä aikaa kun pakkeli kuivui, hioin kaapin. Yksi tarra ei lähtenyt millään, joten annoin olla. Kun kaappi oli hiottu, maalasin sivut turkoosilla kuultomaalilla. Lisäsin turkoosia myös oven peilien reunoihin. Kun pakkeli oli kuivunut, pääsin hiomaan ja maalaamaan myös koristelistan. 

Seuraavaksi vahaus. Vahasin kaapin kauttaaltaan antiikkivahalla, myös ne kohdat jotka olin aiemmin maalannut kuultomaalilla punaiseksi ja turkoosiksi. Vahan kuivuttua kiillotin sen, ruuvasin ovet paikoilleen ja tein niille uudet stopparit sisäpuolelle. Puuttuvan laatikon tilalle tuli nyt hylly dvd-laitetta varten. Sanoisin, että varsin onnistunut muutaman tunnin projekti.