tiistai 28. kesäkuuta 2016

Koristemaalausta aurinkoiseen päivään



Pariin viikkoon en ole tuunannut mitään. Ei siksi etteikö odottavia projekteja olisi kasapäin, vaan siksi että olen kärsinyt lähinnä motivaation puutteesta. 
Eilen päätin tehdä jotain pientä.


Olin ostanut eurolla kirpputorilta pienen valkoisen seinäkaapin josta olin ajatellut tehdä pikkuvessaan lääkekaapin ruman metallisen tilalle.

Aloitin tuunauksen irrottamalla oven ja hiomalla maalipintaa vähän rikki. 


Muistin, että kaapissa oli kuivumassa punaista halkeilumaalia juuri sopivasti tällaiseen pikkuprojektiin.


Maalasin pinnan tarkoituksella epätasaiseksi. Tämä maali on siitä kiva, että se kuivuu nopeasti.


Kaapin sivut ja oven maalasin tavallisella kalustemaalilla.


Saatuani epätasaisen ja epämääräisen maalipinnan valmiiksi jätin kaapin kuivumaan yön yli.


Aamulla aloitin koristemaalauksen valkoisella akryylimaalilla.


Tässä hommassa ei tarvitse olla mikään taiteilija. Kaaret ja pallot riittävät hyvin.


Kun valkoiset kuviot olivat valmiit, otin esiin kultaisen akryylin.


Sudin kultaa epämääräisin vedoin valkoisen päälle.


Tässä vaiheessa kaappi näytti tältä.


Loput kultamaalit hieroin käsin sinne tänne kaapin pintaan.


Seuraavaksi etsin oveen oikeanlaisen vetimen ja saatuani sen paikoilleen otin esiin antiikkivahan.


Levitin pintaan paksun kerroksen vahaa ja jätin kaapin kuivumaan. Lopuksi vielä vahan kiillotus räsyllä, koko kaapin lakkaus ja viimeiseksi vielä oven lasi paikalleen. 


Se on nyt heippa ruma metallilääkekaappi.




perjantai 10. kesäkuuta 2016

Lattiamaljakon korjaus kankaalla



Joku oli heittänyt pois ison ja painavan Ikean lattiamaljakon.


Syykin oli selvä; kaula katki. Maljakko oli kuitenkin keramiikkaa ja kivan mallinen, joten päätin korjata sen.


Kaivoin kaapista askartelua varten säilyttämiäni huiveja ja kankaita.


Leikkasin niistä paloja ja liisteröin ne sikinsokin päällekkäin ruukun pintaan.

Kun koko ruukku oli päällystetty jätin sen kuivumaan yön yli.


 Aamulla lakkasin pinnan kauttaaltaan venelakalla.


Nyt tämä vaan johonkin nurkkaan pölyä keräämään :D

torstai 9. kesäkuuta 2016

Rustiikkinen pöytä



Jos jotain rakastan niin oikeasti vanhoja huonekaluja. Joskus nimittäin oli aika jolloin tavarat tehtiin kestämään. Mielestäni vanhoissa käsintehdyissä huonekaluissa on jotain maagista, ne ovat kauniita kaikkine kolhuineen.


Löysin roskalavalta tällaisen ihanuuden - aivan valloittava vanha pöytä. Päätin heti, että tätä en tuunaa vaan poistan ainoastaan maalit ja vahaan pinnan.


Tuumasta toimeen. Kuumailmapuhaltimella maali irtosi nätisti ja nopeasti.


Pöytälevyn kanssa kuitenkin ilmeni ongelmia. Näin vanhojen huonekalujen kanssa usein ilmenee jotain yllättävää, niin nytkin. Pöytälevy ei ollut pelkästään maalattu vaan maalin alta paljastui jotain outoa pahvimaista ainetta. Maalipinta oli todella paksu ja kiinnittyi jäähtyessään uudestaan pöydän pintaan. Lopulta keksin kuumentaa sitä ihan vähän kerrallaan, että sain tahmean aineen pois.


Maalinpoisto on todella sotkuista hommaa, joten se kannattaa tehdä sellaisessa paikassa joka on helppo siivota.


Kun kaikki helposti lähtevät maalit oli rapsutettu piti pöytä vielä hioa. Jätin pintaan tarkoituksella sekä maalia, että naarmuja ja lommoja. Mielestäni ne kuuluvat asiaan.


Hionnan jälkeen kaivoin kaapista antiikkivahan ja levitin sitä kauttaaltaan koko pöytään.


Levitettyäni vahan jätin sen kunnolla imeytymään. Tällä kertaa en ajatellut lakata pöytää joten vahan piti imeytyä kunnolla. Kuivumisaika on silloin 2-4 tuntia. 


Kahden tunnin jälkeen kiillotin vahan räsyllä. Tämä vaihe kannattaa tehdä kunnolla jos jättää lakan pois, sillä muuten vaha sotkee kun pöydän ottaa käyttöön.


Lopputulos oli juuri sitä mitä hain - rustiikkinen.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

50-luvun lipasto sai jatkoaikaa



Viime viikkoina olen jostain syystä ollut hurjan onnekas, sillä olen sekä saanut, että löytänyt valtavan määrän vähän vanhempia huonekaluja. Kolikon kääntöpuoli tietenkin on, että koska minulla ei ole varastoa näille ihanuuksille, ne pyörivät jaloissa pitkin asuntoa ja työjärjestys menee sen mukaan mikä vie eniten tilaa.


Tällainen valkoiseksi maalattu 50-lukulainen tuli meille äidin naapurilta ja seisoi muutaman päivän kaikkien tiellä keskellä eteistä. Tänään kannoin sen ulos terassille.


Ensin piti saada vanhat maalit pois. Nopein tapa oli kuumailmapuhallin ja lapinpuukko. Maali irtosi valtavina levyinä. Viilupinta maalin alla oli kuitenkin todella huonossa kunnossa.


Kun lähes kaikki maali oli rapsittu pois hioin lipaston.


Hionnan jälkeen oli pintakäsittelyn aika. Pinnan huonon kunnon takia alkuperäiset ajatukseni eivät olisi toimineet, joten piti keksiä jotain muuta. Maalaus, päällystys vai mikä? Maalaamalla tästä olisi tullut kuin uusi, mutta silloin se ei olisi sopinut meidän sisustukseen. Kurkkaus askartelukaappiin toi ajatuksen; levitin oviin, jalkoihin ja koristelistaan mahongin väristä petsiä. Saa nähdä mitä tästä tulee.


Haisee pahalle, mutta on helppo levittää, sävy on kaunis ja kuivuu nopeasti.


Seuraavaksi levitin vielä käsittelemättömiin osiin tumman tammen väristä antiikkivahaa ja jätin sen imeytymään. Vahan imeytyessä rapsin laatikoiden etulevyistä vanhat maalit. Niihin päätin jättää valkoista ikäänkuin kehystämään laatikoita. Rapsimisen ja hionnan jälkeen vahasin myös laatikot. Vahan imeydyttyä tarpeeksi kiillotin pinnan räsyllä


ja lakkasin koko lipaston ohuella kerroksella venelakkaa.


Koko päivä tässä meni, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen; tämä sopii täydellisesti meidän kotiimme.