Kirjoituspöytä roskalavalta

Kun muutama päivä sitten kävelin yhden roskalavan ohi en arvannut, että siellä makaava huonokuntoinen ja likainen kirjoituspöytä voisi näyttää tältä.

Se nimittäin, mikä meille kotiin raahattiin, oli huonosti maalattu ja ruma ja vielä kaiken lisäksi ällöttävän likainen.

Aloitin projektin kaivamalla kuumailmapuhaltimen esiin. Se onkin sitten näppärä, mutta älyttömän vaarallinen. Paloturvallisuudesta pitää huolehtia tosi tarkkaan tämän kanssa.

Maalin irrotus on kuitenkin sen avulla nopeaa. Maali kuplii irti.

Sen jälkeen se onkin helppo irrottaa ihan kevyesti rapsimalla. Maali irtoaa isoina suikaleina. Rapsimiseen meni varmaankin kymmenisen tuntia jonka jälkeen hioin koko pöydän hiomakoneella.

Se olikin varsinainen aivopieru, sillä tein sen kylpyhuoneessa ja luulen, että hiontapölyä saadaan putsata vielä joulunakin, se nimittäin levisi joka puolelle asuntoon vaikka kylpyhuoneen ovi oli kiinni.

Seuraavaksi tein liimavettä (2 osaa vettä ja 1 osa Erikeeperiä)

Päällystin pöytälevyn takana olevat hyllyt ja takaseinän silkkipaperilla ja serveteillä. Tämä vaatii hermoja. Ensin laitetaan silkkipaperi siihen mihin sen nyt haluaa ja sitten varovasti kastellaan se liimaveteen kastetulla pensselillä. Repeämät eivät haittaa, koska ne saa korjattua laittamalla päälle uuden paperin.

Kun tämä osuus oli valmis, jätin pöydän kuivumaan yön yli.

Aamulla otin pähkinänvärisen antiikkivahan ja vihreän Ikean Behandla-kuultomaalin ja aloitin puupintojen käsittelyn. Vahasin pöydän lähes kokonaan, mutta molemmat sivut maalasin kuultomaalilla puoleen väliin saakka, samoin sen laskeutuvan lipan (en muista millä nimellä sitä kutsutaan :D)

Tässä vaiheessa päätin jatkaa silkkipaperipäällystystä pöytälevyn sivuihin. Kun olin saanut paperit paikoilleen kuivatin ne hiustenkuivaajalla.

Sitten oli vuorossa laatikot; maalaus ja vahaus. Sisäosiin ja pohjiin päätin olla koskematta.

Vielä puuttuivat vetimet. Kokeilin erilaisia ja päädyin rikkinäisestä apteekkarin lipastosta irrotettuihin vetimiin, jotka mielestäni sopivat pöydän tyyliin.

Kun vetimet olivat paikoillaan sipaisin vielä sinne tänne vihreän päälle antiikkivahaa. Puolen tunnin kuluttua kiillotin vahatut kohdat, kannoin pöydän ulos terassille ja vielä lakkasin venelakalla kaikki paperilla päällystetyt kohdat ja kaiken missä oli vihreää, sekä pöytälevyn että se kestää paremmin pyyhkimistä.

Aika totaalinen muodonmuutos, eikö?

Cd-kaapin helppo muutos esiteinin meikkikaapiksi

Cd-kaappeja löytyy nykyisin vaikka kuinka. Eilen poimin lavalta yhden, koska mielestäni se näytti hauskalta.

Sille piti ainoastaan keksiä uusi käyttötarkoitus. Päätin tehdä siitä meikkikaapin teini-iän kynnyksellä olevalle tyttärelleni.

Ihan ensin revin sisältä muoviset cd-hyllyt.

Sen jälkeen tein pistosahalla takaseinään paikan lampulle.

Tätä jouduin hieman jumppaamaan, koska tällä korkeudella kaapin ylälevy kuumeni liikaa. Onneksi tajusin kokeilla, huh. Laskin lamppua huomattavasti alaspäin ja kiinnitin sen takaseinään superliimalla, kuumaliimalla ja vielä niittasin johdon takaseinään niittipyssyllä. Lopuksi paklasin takaseinän aukot ja kiristin vielä lampun kiinni muovisella varjostimen pidikkeellä. 

Nyt lamppu toimi ja oli turvallinen ja tukeva.

Seuraavaksi tein hyllyt vanhan lipaston laatikoiden sivulevyistä. Ensin otin mitat, sitten sahasin levyt pistosahalla.

Koska kyseessä oli laatikoiden sivulevyt, ne olivat tietenkin täynnä reikiä ja koloja. Paklasin ne ja jätin kuivumaan.

Pakkelin kuivuessa tein hyllypidikkeet rikkinäisestä puukehyksestä. Taas mittasin, sahasin ja sitten liimasin ne kaappiin.

Liiman kuivuessa hioin ja maalasin hyllyt.

Sen jälkeen maalasin kaapin sisältä, koska cd-hyllyjen irrotus oli jättänyt rumat jäljet.

Nyt puuttuivat enää ne hyllyt. Päätin porata niihin vielä valoa läpäisevät reiät. 

Se idea ei toiminut. Käytännössä lamppu valaisee kaksi ylintä hyllyä ja loput pysyvät pimeinä. Näin jälkeenpäin ajatellen homma olisi toiminut paremmin led-nauhoilla, mutta esiteini on tyytyväinen ja se kaiketi on tärkeintä.

Vähän helpompi tuunaus

Mulle tulee aina keväisin kummallinen pesänrakennusvimma. Haluaisin muuttaa kotona ihan kaiken.

Meillä oli jo vuosia ollut kotona tällainen kaappi. Alunperin se on ollut jo mun lapsuudenkodissa Lundian hyllyn alaosana lastenhuoneessa. Jossain vaiheessa äiti oli leikellyt verhot ja liimannut ne kaapin oviin ja lakannut kaapin pinnan. 

Meillä tämä oli lisäsäilytystilana makuuhuoneessa, mutta se ei mielestäni sopinut millään lailla sisustukseen. Päätin vähän kokeilla josko saisin siitä paremmin meidän kotiin sopivan.

Koska mä olen mieletön hamsteri, olin säästänyt kaupan tukevat kilon mansikkalaatikot ja päätin nyt käyttää niiden reunat kaapin koristeiksi.

Liimasin ne kaapin molempiin päätyihin ja liiman kuivuttua vielä hioin ne tasaisiksi.

Seuraavaksi maalasin kaapin takaseinää lukuunottamatta punaisella Liberonin halkeilumaalilla. Ainoat syyt käyttää sitä, oli punaisen sävy, nopea kuivumisaika, se ettei minulla edelleenkään ollut sitä halkeilugeeliä ja tietenkin se, että sitä sattui kaapissa olemaan. Käytän mielelläni jo olemassa olevia aineita ja teen suunnitelmat sen mukaan, kuin että ravaisin joka kerta kauppaan ostamaan jotain uutta ja lopulta kaappi olisi täynnä kuivuneita maaleja.

Kaappi alkoi punaisena näyttää jo joltain.

Seuraavaksi oli vuorossa sisäosat. Ovien sisäpinnalla oli ollut kontaktimuovit veljen sotkuja peittämässä ja nyt revin ne irti.

Päätin päällystää sekä ovien sisäosat, että kaapin takaseinän vanhoilla tapeteilla ja boordeilla.

Lähes tunnin tuskailun jälkeen se osuus oli valmis ja kaappi näytti siistiltä - liian siistiltä. Mä pidän enemmän vanhan ja kuluneen näköisistä tavaroista.

Taas kerran otin esiin Liberonin tumman tammen värisen antiikkivahan ja levitin sitä kaapin pintaan. 

Tunnin imeytymisen jälkeen kiillotin pinnan räsyllä ja varmuudeksi vielä lakkasin ovet, tapetoidun takaseinän ja kaapin päällisen.  Nyt tämäkin sopii meidän kotiin paremmin. 

Mäntypuisen yöpöydän meikkaus

Sain meikattavaksi ihan tavallisen mäntyisen yöpöydän. 

Ruma kuin mikä, mutta tuunauksessa tällaiset ovat mainioita.

Ensin maalasin koko pöydän ohuella kerroksella kookosmaalia.

Sen jälkeen leikkasin rumasta kankaasta palat pöydän kanteen, sivuihin ja laatikon etupaneeliin. Liimasin kankaat tapettiliisterillä ja sen kuivuessa leikkelin vanhasta pöytätabletista kankaille kehykset.

Selvästi ihan Dallas tai "mummotyyliä", kuten tyttäreni sanoi. Ei toimi, ruma. Pakko tehdä jotain.

Päätin maalata kankaan päälle valkoisella akryylilla. Hidasta ja hermoja raastavaa.

Päätin vielä maalata siniset "kehykset" kookosmaalilla. Nyt näytti jo paremmalta.

Seuraavaksi ohut kerros pähkinän sävyistä antiikkivahaa.

Vahan imeydyttyä kiillotus, uusi vedin ja kankaiden päälle vielä kerros Decoupage-lakkaa.