Vähän helpompi tuunaus

Mulle tulee aina keväisin kummallinen pesänrakennusvimma. Haluaisin muuttaa kotona ihan kaiken.

Meillä oli jo vuosia ollut kotona tällainen kaappi. Alunperin se on ollut jo mun lapsuudenkodissa Lundian hyllyn alaosana lastenhuoneessa. Jossain vaiheessa äiti oli leikellyt verhot ja liimannut ne kaapin oviin ja lakannut kaapin pinnan. 

Meillä tämä oli lisäsäilytystilana makuuhuoneessa, mutta se ei mielestäni sopinut millään lailla sisustukseen. Päätin vähän kokeilla josko saisin siitä paremmin meidän kotiin sopivan.

Koska mä olen mieletön hamsteri, olin säästänyt kaupan tukevat kilon mansikkalaatikot ja päätin nyt käyttää niiden reunat kaapin koristeiksi.

Liimasin ne kaapin molempiin päätyihin ja liiman kuivuttua vielä hioin ne tasaisiksi.

Seuraavaksi maalasin kaapin takaseinää lukuunottamatta punaisella Liberonin halkeilumaalilla. Ainoat syyt käyttää sitä, oli punaisen sävy, nopea kuivumisaika, se ettei minulla edelleenkään ollut sitä halkeilugeeliä ja tietenkin se, että sitä sattui kaapissa olemaan. Käytän mielelläni jo olemassa olevia aineita ja teen suunnitelmat sen mukaan, kuin että ravaisin joka kerta kauppaan ostamaan jotain uutta ja lopulta kaappi olisi täynnä kuivuneita maaleja.

Kaappi alkoi punaisena näyttää jo joltain.

Seuraavaksi oli vuorossa sisäosat. Ovien sisäpinnalla oli ollut kontaktimuovit veljen sotkuja peittämässä ja nyt revin ne irti.

Päätin päällystää sekä ovien sisäosat, että kaapin takaseinän vanhoilla tapeteilla ja boordeilla.

Lähes tunnin tuskailun jälkeen se osuus oli valmis ja kaappi näytti siistiltä - liian siistiltä. Mä pidän enemmän vanhan ja kuluneen näköisistä tavaroista.

Taas kerran otin esiin Liberonin tumman tammen värisen antiikkivahan ja levitin sitä kaapin pintaan. 

Tunnin imeytymisen jälkeen kiillotin pinnan räsyllä ja varmuudeksi vielä lakkasin ovet, tapetoidun takaseinän ja kaapin päällisen.  Nyt tämäkin sopii meidän kotiin paremmin.