lauantai 21. lokakuuta 2017

Kitarasta syntyi taas lamppu


Jostain syystä mä tykkään tehdä näitä pieniä kitaralamppuja. Tällä kertaa tein yhden lampun lahjaksi. Toiveena oli ainoastaan, että värimaailma on mustavalkoinen. 


Tällä kertaa oli vaikea löytää pientä kitaraa. Lopulta tilasin sen Etolasta, ei varsinaisesti mitään kierrätystä.


Aluksi piti laittaa kitara osiin. Tämä vaihe on ehkä se haastavin. Vaneri murtuu herkästi liimauskohdista.


Hitaasti, mutta varmasti liima antoi periksi.


Seuraava vaihe oli jalka. Käytin siihen kahta yhteenliimattua jämäpuun kappaletta, joiden päälle liimasin vanhan valokuvakehyksen. Liiman kuivuttua porasin reiät puuhun kehyksen keskelle.


Reikiin upotin juomapillejä.


Pillien tehtävä oli pitää reiät auki kun täytin kehyksen liimalla.


Sekoitin liimaan sinistä koristehiekkaa ja jätin kuivumaan. 


Lisää liimaa ja koristehiekkaa kauttaaltaan koko jalkaan. Ja taas sain odotella kuivumista.


Seuraavaksi kitara piti saada jalkaan kiinni. Tasapainotus on ehkä se vaikein vaihe. Kitaran pitää olla täsmälleen tietyssä kulmassa, että se ei kaadu eikä vaneri repeä. Tämä vaatii vähän sekä hermoja, että keskittymistä.


Tasapainotuksen ja kiinnityksen jälkeen oli aika maalata sisäosa valkoiseksi.


Maalin kuivuttua piti miettiä sähköjä ja miten johdot tällä kertaa sijoittuvat. Päätin tehdä johdolle ulostulon taakse.


Sitten johdot paikoilleen. 


Kun johdot olivat tukevasti kiinni rungossa, piti vielä laittaa katkaisija paikoilleen.


Sähköjen testaus - toimii!!!! Jee!


Aika liimata kitara kasaan ja paikata syntyneet vauriot puukitillä.


Hionnan ja sähköosien teippauksen jälkeen kitara oli valmis maalattavaksi.


Maalasin ensin mustaksi tarkoitetut pinnat Sinellistä ostamallani mattapintaisella pohjamaalilla.


Myös jalan maalasin mustalla. Tämä maali on siitä ihanaa, että se kuivuu nopeasti, eikä haise.


Mustan kuivuttua maalasin loput osar useaan kertaan valkoisella kalkkimaalilla. 


Liimasin vielä valkoiseen mattapintaiseen maalipintaan kiiltävän valkoisia ornamentteja, jotta saisin pinnasta elävämmän. 


Seuraavaksi kaulan koristelu. Koska kyseessä oli lahja, maalasin lahjan saajan nimen ja lisäsin pari kuvaa kaulaan. Valkoisen ruusun päädyin kuitenkin poistamaan. Se oli mielestäni liikaa.


Ja koska mä tykkään noista pisteistä, lisäsin niitä tähänkin.


Pintakäsittelyn viimeinen vaihe oli lakkaus. Kaksi ohutta kerrosta oli mielestäni riittävä määrä.


Varjostinta etsin pitkään. Missään ei tuntunut olevan tarpeeksi kapeaa. Vihdoin tärppäsi, mutta tyylilleni uskollisena oli sitäkin pakko vähän käsitellä.


Rikoin muutaman vanhan rannerenkaan, että saisin helmiä varjostimen koristeeksi.


Viimeiseksi vielä kielet paikoilleen. Tällä kertaa en käyttänyt koristeina kristalkeja, vaan samoja helmiä kuin varjostimessa.


Nyt alkoi jo näyttää hienolta. Valkoinen pinta oli kertakaikkisen kaunis.


Aika täydellinen kitaralamppu.


Tämä on nyt valmis ja ensi viikolla tämän löytää Italiasta tällaisesta paikasta 


Sopivampaa ympäristöä en tälle ihanuudelle voisi edes kuvitella.