Kitarasta syntyi taas lamppu

Jostain syystä mä tykkään tehdä näitä pieniä kitaralamppuja. Tällä kertaa tein yhden lampun lahjaksi. Toiveena oli ainoastaan, että värimaailma on mustavalkoinen. 

Tällä kertaa oli vaikea löytää pientä kitaraa. Lopulta tilasin sen Etolasta, ei varsinaisesti mitään kierrätystä.

Aluksi piti laittaa kitara osiin. Tämä vaihe on ehkä se haastavin. Vaneri murtuu herkästi liimauskohdista.

Hitaasti, mutta varmasti liima antoi periksi.

Seuraava vaihe oli jalka. Käytin siihen kahta yhteenliimattua jämäpuun kappaletta, joiden päälle liimasin vanhan valokuvakehyksen. Liiman kuivuttua porasin reiät puuhun kehyksen keskelle.

Reikiin upotin juomapillejä.

Pillien tehtävä oli pitää reiät auki kun täytin kehyksen liimalla.

Sekoitin liimaan sinistä koristehiekkaa ja jätin kuivumaan. 

Lisää liimaa ja koristehiekkaa kauttaaltaan koko jalkaan. Ja taas sain odotella kuivumista.

Seuraavaksi kitara piti saada jalkaan kiinni. Tasapainotus on ehkä se vaikein vaihe. Kitaran pitää olla täsmälleen tietyssä kulmassa, että se ei kaadu eikä vaneri repeä. Tämä vaatii vähän sekä hermoja, että keskittymistä.

Tasapainotuksen ja kiinnityksen jälkeen oli aika maalata sisäosa valkoiseksi.

Maalin kuivuttua piti miettiä sähköjä ja miten johdot tällä kertaa sijoittuvat. Päätin tehdä johdolle ulostulon taakse.

Sitten johdot paikoilleen. 

Kun johdot olivat tukevasti kiinni rungossa, piti vielä laittaa katkaisija paikoilleen.

Sähköjen testaus - toimii!!!! Jee!

Aika liimata kitara kasaan ja paikata syntyneet vauriot puukitillä.

Hionnan ja sähköosien teippauksen jälkeen kitara oli valmis maalattavaksi.

Maalasin ensin mustaksi tarkoitetut pinnat Sinellistä ostamallani mattapintaisella pohjamaalilla.

Myös jalan maalasin mustalla. Tämä maali on siitä ihanaa, että se kuivuu nopeasti, eikä haise.

Mustan kuivuttua maalasin loput osar useaan kertaan valkoisella kalkkimaalilla. 

Liimasin vielä valkoiseen mattapintaiseen maalipintaan kiiltävän valkoisia ornamentteja, jotta saisin pinnasta elävämmän. 

Seuraavaksi kaulan koristelu. Koska kyseessä oli lahja, maalasin lahjan saajan nimen ja lisäsin pari kuvaa kaulaan. Valkoisen ruusun päädyin kuitenkin poistamaan. Se oli mielestäni liikaa.

Ja koska mä tykkään noista pisteistä, lisäsin niitä tähänkin.

Pintakäsittelyn viimeinen vaihe oli lakkaus. Kaksi ohutta kerrosta oli mielestäni riittävä määrä.

Varjostinta etsin pitkään. Missään ei tuntunut olevan tarpeeksi kapeaa. Vihdoin tärppäsi, mutta tyylilleni uskollisena oli sitäkin pakko vähän käsitellä.

Rikoin muutaman vanhan rannerenkaan, että saisin helmiä varjostimen koristeeksi.

Viimeiseksi vielä kielet paikoilleen. Tällä kertaa en käyttänyt koristeina kristalkeja, vaan samoja helmiä kuin varjostimessa.

Nyt alkoi jo näyttää hienolta. Valkoinen pinta oli kertakaikkisen kaunis.

Aika täydellinen kitaralamppu.

Tämä on nyt valmis ja ensi viikolla tämän löytää Italiasta tällaisesta paikasta 

http://mcsimonrecordingstudio.it/

Sopivampaa ympäristöä en tälle ihanuudelle voisi edes kuvitella.

Tölkkinipsuista lampunvarjostin

Vähän oli taas näprättävää tämän kanssa, mutta periksi ei anneta.

Tätä projektia varten mä etsin tosi kauan juuri oikeanlaista rikkinäistä jalkalamppua. Sellainen löytyi yllättävän läheltä, kun serkku soitti ja kysyi haluanko Ikean vanhan jalkalampun jonka paperivarjostin on rikki. Tottakai haluan! Romunkerääjä...

Projekti alkoi tölkkinipsujen taittamisella.

Taitoksiin tehtiin lovet kulmaleikkurilla.

Idea tässä on pujottaa nipsut timanttikuvioon. Sitä on helppo jatkaa joka suuntaan.

Ensimmäisen rivin tein suorista tölkkinipsuista, jotka kiinnitin ohuella rautalangalla kehikkoon.

Seuraavaksi taitetut ja lovetut nipsut kiinni ensimmäiseen riviin ja siitä alaspäin rivi kerrallaan.

Jossain vaiheessa nipsut loppuivat kesken ja lamppu lojui hylättynä makuuhuoneen nurkassa kuukausikaupalla. 

Sitten, yllätys! Toinen serkku toi ison pussillisen nipsuja jotta pääsen jatkamaan. 

Taas rivi kerrallaan. Jokainen rivi lukitsi edellisen paikalleen.

Kun kaikki rivit olivat valmiit, alimmainen kiinnitettiin rautalangalla varjostimen alakehikkoon.

Lopuksi viimeistely. Päätin käyttää siihen vanhaa joulukoristetta.

Kiinnitin sen tiukasti rautalangalla selä ylä-, että alakehikkoon.

Ei yhtään hullumpi ratkaisu.

Olin alunperin ajatellut laittaa vielä kristalleja roikkumaan alakehikosta, mutta muutin mieleni.

Valot päälle! Hieno tuli. 

Eno tuunasi sypressit uuteen uskoon

Kuten olen ennenkin sanonut, aina ei tarvitse ostaa uutta - ei edes kuivuneiden koristekasvien tilalle. Tämä idea oli mun mielestä niin loistava, että se oli ihan pakko jakaa - varsinkin kun olen itse ihan ammattilainen tappamaan jos jonkinlaisia kasveja.

Enon terassilla oli kolme auringon kuivattamaa Lawsonin sypressiä. Tai no, googlasin sen nimen, en mä oikeesti tiedä mitä noi on. Rumaksi ne kuitenkin oli menneet.

Luovuus on arkipäivän ideoita ja tämä, ystävät hyvät, on luovuutta parhaimmillaan. Sen sijaan, että mun enoni olisi heittänyt moiset kuivahtaneet rumilukset roskiin, hän ostikin kukkakaupasta spraypullon vihreää kasvimaalia ja maalasi kuivahtaneet lehdet vihreiksi.

Lopuksi vielä hiuslakkaa sitomaan väri kiinni ja hokkuspokkus, sypressit nousivat kuolleista.

Tämä jos mikä, on tuunausta. Nyt tiedän mistä mä olen perinyt kaikki villit ideani. Kiitos eno, että sain jakaa tämän <3