50-luvun lipasto sai jatkoaikaa

Viime viikkoina olen jostain syystä ollut hurjan onnekas, sillä olen sekä saanut, että löytänyt valtavan määrän vähän vanhempia huonekaluja. Kolikon kääntöpuoli tietenkin on, että koska minulla ei ole varastoa näille ihanuuksille, ne pyörivät jaloissa pitkin asuntoa ja työjärjestys menee sen mukaan mikä vie eniten tilaa.

Tällainen valkoiseksi maalattu 50-lukulainen tuli meille äidin naapurilta ja seisoi muutaman päivän kaikkien tiellä keskellä eteistä. Tänään kannoin sen ulos terassille.

Ensin piti saada vanhat maalit pois. Nopein tapa oli kuumailmapuhallin ja lapinpuukko. Maali irtosi valtavina levyinä. Viilupinta maalin alla oli kuitenkin todella huonossa kunnossa.

Kun lähes kaikki maali oli rapsittu pois hioin lipaston.

Hionnan jälkeen oli pintakäsittelyn aika. Pinnan huonon kunnon takia alkuperäiset ajatukseni eivät olisi toimineet, joten piti keksiä jotain muuta. Maalaus, päällystys vai mikä? Maalaamalla tästä olisi tullut kuin uusi, mutta silloin se ei olisi sopinut meidän sisustukseen. Kurkkaus askartelukaappiin toi ajatuksen; levitin oviin, jalkoihin ja koristelistaan mahongin väristä petsiä. Saa nähdä mitä tästä tulee.

Haisee pahalle, mutta on helppo levittää, sävy on kaunis ja kuivuu nopeasti.

Seuraavaksi levitin vielä käsittelemättömiin osiin tumman tammen väristä antiikkivahaa ja jätin sen imeytymään. Vahan imeytyessä rapsin laatikoiden etulevyistä vanhat maalit. Niihin päätin jättää valkoista ikäänkuin kehystämään laatikoita. Rapsimisen ja hionnan jälkeen vahasin myös laatikot. Vahan imeydyttyä tarpeeksi kiillotin pinnan räsyllä

ja lakkasin koko lipaston ohuella kerroksella venelakkaa.

Koko päivä tässä meni, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen; tämä sopii täydellisesti meidän kotiimme.