sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Yhdistin vanhan peilin ja lipaston peililipastoksi


Aina välillä on hyvä mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja tehdä jotain sellaista mitä ei ole aiemmin tehnyt.


Sain entiseltä työkaveriltani vanhan peilin joka oli ollut osa jotain kokonaisuutta joskus, sekä vanhan lipaston. Lipastokin näytti siltä, että siitä saattaisi puuttua jotain. Sain ajatuksen yhdistää kaksi puutteellista yhdeksi kokonaisuudeksi.


Aloitin irrottamalla peilin laatikko-osasta. Tämä oli tietoinen riski. Jos peili ei sopisi lipastoon kuten olin ajatellut, en ehkä pystyisi kasaamaan peiliä uudestaan.


Peili kuitenkin istui kuin hanska, huh! Sen paikoilleen ruuvaus ilman apua vaati kuitenkin huomattavan määrän hikeä ja kirosanoja.


Seuraavaksi raaputin peilistä kaikki maalikerrokset.


Rapsutuksen ja hionnan jälkeen peilipöytä näytti tältä. Kaappien kannet eivät peilin takia sopineet enää paikoilleen.


Mittasin ja sahasin molempiin kansiin lovet peiliä varten.


Nyt kannet napsahtivat nätisti paikoilleen.


Pöytälevyn puoleisissa reunoissa kannen alla oli kuitenkin valtavat aukot. Hetken pohdittuani täytin ne puisen pöytätabletin irtirevityillä liuskoilla. Ne oli helppo leikata saksilla oikeaan kokoon ja liimata paikoilleen.


Itse peili vaati mielestäni koristeita ja päätin käyttää siihen loput rikkinäisestä kynttilälyhdystä irrotetuista ornamenteista.


Paloja yhdistämällä sai peilin kehykseen ihan kivat koristeet.


Sitten olikin vuorossa maalaus. Käytin tähän projektiin äidiltä saatua mattapintaista valkoista huonekalumaalia.


Maalasin lipaston kauttaaltaan epätasaisesti ja välillä ihan suttaamalla. Jätin paikoittain puupintaa kuultamaan maalin alta.


Maalin kuivuessa tein puuttuvien ovilasien tilalle levyt ohuesta vanerista.


Oikeaan mittaan leikatut vanerilevyt päällystin kaappiin jääneellä Dc-fixillä ja niittasin sitten levyt kiinni oviin.


Kun valkoinen maali oli kuivunut, oli aika vahata puutasot tumman tammen värisellä antiikkivahalla.


Lopuksi vielä kaapin kätköistä tyyliin sopivia vetimiä. Niitä ei nimittäin ollut alkuperäisessä lipastossa ainuttakaan. Oli pelkkiä avaimenreikiä ilman sopivaa avainta.


Kaapista tuli mielestäni todella hieno.


Olen tosi tyytyväinen, että uskalsin tehdä jotain mitä en ole aiemmin tehnyt.





perjantai 21. lokakuuta 2016

Kukkia naulakkoon


Ikean rikkinäinen puinen naulakko piti korjata ja uudistaa.


Se oli täynnä naarmuja ja lohkeamia. Tätäkin projektia olin venyttänyt aivan liian kauan.


Ensin laitoin koko naulakon osiin.


Sitten liimasin ja paikkasin kaikki lohkeamat. Sen jälkeen vielä hioin kaikki osat.


Oli aika kaivaa maalit esille. Käytin tähän ihan tavallista mustaa huonekalumaalia.


Ensin maalasin kahteen kertaan kaikki kokomustiksi jäävät osat.


Sen jälkeen oli kukkien vuoro. 


Tämä oli kohtuullisen hidasta.


Kun kaikki osat oli maalattu kasasin naulakon.


Sitten maalasin puunvärisiksi jääneet välit valkoisella ja koristelin kukat pienillä pisteillä.


Lopuksi lakkaus ja koukut paikoilleen.


No nyt on niitä kukkia taas hetkeksi. 



lauantai 15. lokakuuta 2016

Vanhan valokuvan siirto tuoliin


Aina välillä toisen romu on todellakin toiselle aarre.


Löysin keväällä kaksi tällaista hylättyä ja huonokuntoista vanhaa tuolia. Maalin rapsiminen ei ole mukavaa hommaa, joten venytin projektia lähes puoli vuotta.


Sitten otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin. Vanhojen maalien poistoa helpottaa huomattavasti kuumailmapuhallin. Sen kanssa pitää kuitenkin palovaaran takia olla tarkkana. Ja sotku on mieletön.


Maalien poiston ja hionnan jälkeen tuoli näytti tältä. Jätin tarkoituksella pintaan osan maaleista enkä edes yrittänyt paikata naarmuja ja lommoja. Vanha on vanhaa ja mielestäni vanhan kuuluukin näyttää elämää nähneeltä.

 
Päätin siirtää tuolin selkänojaan mummini lapsuuskuvan. Kuvan siirtoon tarvitsee ainoastaan printin ja Gel Mediumia, jota saa mistä tahansa kaupasta jossa myydään maalaustarvikkeita.


Levitin tuolin selkänojaan kerroksen Gel Mediumia ja laitoin mummin kuvan sen päälle. Tässä pitää varoa ilmakuplia ja ryppyjä. Huomioithan, että kuva imeytyy puulle peilikuvana. Kuvan pinnalle levitin myös ohuen kerroksen Gel Mediumia.


Sitten sain idean kokeilla toimisiko tämä myös painetulle kuvalle ja leikkasin värityskirjasta ornamenttikuvion jonka liimasin istuimeen samalla tavalla kuin mummin kuvan. Nyt oli aika jättää kuvat imeytymään.


Vuorokauden imeytymisen jälkeen oli aika irrottaa kuvista paperi. Tässä maltti on valttia. Varovasti hinkkasin paperia märällä keittiösienellä.


Pikkuhiljaa paperi kuoriutui pois ja alta alkoi paljastua kuva.


Sienen karkealla osalla rikoin vielä kuvan reunoja tyyliin sopivaksi. Suorat reunat eivät mielestäni tähän projektiin sopineet.


Kun paperi oli irrotettu molemmista kuvista, oli aika taas kuivattaa tuoli. Saattaa nimittäin olla, että kuvien ollessa märkiä, ei huomaa, että niiden päällä on vielä ohut paperikerros. Jos työstämisen aloittaa heti, voi olla yllätys kun kuvat kuivuessaan muuttuvatkin harmaaksi. Eli kuivatus ja jos kuvat samenee, uusi varovainen putsaus.


Kuivumisen jälkeen kuva näytti tältä.


Nyt oli aika käsitellä tuolin pinta antiikkivahalla.


Levitin tuolin pintaan kauttaaltaan paksun kerroksen vahaa ja jätin sen tunniksi imeytymään.


Viimeiseksi oli vuorossa vahan kiillotus ja istuimen ja selkänojan lakkaus jotta kuvat pysyvät paikoillaan.


Siinä se mummi nyt vahtii ruokailijoita.

perjantai 14. lokakuuta 2016

Kattolampun maalaus


Vähän työläämpien projektien välissä päätin tänään maalata lampun.


Olin saanut ihan tavallisen valkoisen kattolampun ja päätin tehdä siitä vähän pirteämmän.


Ensin maalasin pintaan kukkakuvion.


Kun kaikki kukat oli maalattu, lamppu näytti tältä.


Seuraavaksi mustan kevennys maalaamalla valkoisia pisteitä.


Ja lopuksi ohut kerros lakkaa, että pinta saa sekä suojaa, että kiiltoa.


Ei yhtään hullumpi näin pienellä vaivalla.