Aina välillä toisen romu on todellakin toiselle aarre.
Löysin keväällä kaksi tällaista hylättyä ja huonokuntoista vanhaa tuolia. Maalin rapsiminen ei ole mukavaa hommaa, joten venytin projektia lähes puoli vuotta.
Maalien poiston ja hionnan jälkeen tuoli näytti tältä. Jätin tarkoituksella pintaan osan maaleista enkä edes yrittänyt paikata naarmuja ja lommoja. Vanha on vanhaa ja mielestäni vanhan kuuluukin näyttää elämää nähneeltä.
Levitin tuolin selkänojaan kerroksen Gel Mediumia ja laitoin mummin kuvan sen päälle. Tässä pitää varoa ilmakuplia ja ryppyjä. Huomioithan, että kuva imeytyy puulle peilikuvana. Kuvan pinnalle levitin myös ohuen kerroksen Gel Mediumia.
Vuorokauden imeytymisen jälkeen oli aika irrottaa kuvista paperi. Tässä maltti on valttia. Varovasti hinkkasin paperia märällä keittiösienellä.
Pikkuhiljaa paperi kuoriutui pois ja alta alkoi paljastua kuva.
Kun paperi oli irrotettu molemmista kuvista, oli aika taas kuivattaa tuoli. Saattaa nimittäin olla, että kuvien ollessa märkiä, ei huomaa, että niiden päällä on vielä ohut paperikerros. Jos työstämisen aloittaa heti, voi olla yllätys kun kuvat kuivuessaan muuttuvatkin harmaaksi. Eli kuivatus ja jos kuvat samenee, uusi varovainen putsaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti