Toimistokaapista olohuoneen kaluste

Sain tehtäväksi Kinnarpsin toimistokaapin muokkauksen olohuoneeseen sopivaksi.

Ensin tein suunnitelman paperille.

Kaappi oli huomattavasti isompi kuin olin ajatellut.

Aloitin työn poistamalla lukon ja vetimet ja paklaamalla turhat reiät piiloon.

Seuraavaksi irrotin pohjasta muovisen sokkelin. Kaapin pohjaan tuli nyt lisää reikiä jotka piti sekä paklata, että tulpata. Sitten piti vaihtaa kaapille jalat. Olin ostanut Jyskistä tätä varten sivusta kiinnitettävät sängyn jalat.

Niiden kiinnitysruuvit olivat liian pitkät, joten pätkäisin ne rautasahalla. Sitten alkoivat ongelmat. Kaikki meni pieleen.

Tästä jalkojen kiinnitysvaiheesta en ottanut kuvia, keskityin enemmänkin kiroiluun. Onnistuin katkaisemaan kolme poranterää ja teräsruuvi katkesi yhden jalan sisään. Päätin varmistaa jalkojen pysyvyyden kulmaraudoilla, mutta ne eivät suostuneet millään menemään paikoilleen. Vielä senkin jälkeen jalat tuntuivat huteralta, joten lisäsin jokaiseen jalkaan kaksi ruuvia sekä sisä-, että ulkopuolelle. En ollut ottanut huomioon, että kalustelevy murenee ja sen muokkausmahdollisuudet ovat hyvin rajalliset. Pelkästään jalkojen kiinnitykseen taisi mennä viitisen tuntia.

Kun jalat vihdoin ja viimein olivat tukevasti paikoillaan, oli aika mitata ja leikata oviin tulevat tapetit.

Sitten niiden kiinnitys oviin liisterillä. Tässä vaiheessa kaikki oli vielä hyvin.

Liisterin kuivumista odotellessa maalasin bambumatosta irrotettuja liuskoja joiden oli määrä reunustaa tapetteja.

Liimasin bambuliuskat kehystämään tapetteja ja jäin odottamaan liiman kuivumista.

Liiman kuivuttua maalasin kaapin korkeakiiltoisella huonekalumaalilla. 

Tapetin kuviot tulivat kauniisti maalin läpi. Luulin projektin olevan viimeistelyä vaille valmis, mutta nyt alkoivat ongelmat. Bambuliuskat lähtivät kupruilemaan irti. Aivan käsittämätöntä! Kokeilin vaikka mitä, mutta ainoa mikä sai ne pysymään paikoillaan oli niitit. Niittasin ne varmaan miljoonalla niitillä kiinni oviin. Ja siitä syntyi uusi ongelma. Miten saada ne niitit piiloon? Pakkelia, paljon pakkelia ja vielä enemmän pakkelia. Ja juuri kun huokasin helpotuksesta, yksi bambuliuska nousi pakkelista huolimatta kuprulle. Ei voi olla totta! Lisää niittejä ja lisää paklausta. Ja yhtäkkiä kun luulin taas olevani voiton puolella ja maalasin jo toista kerrosta kaapin pintaan, mitä huomaankaan? Karvoja! Ihan helvetisti karvoja märässä maalissa. Asiat eivät voi mennä näin! Koskaan ei ole mikään mennyt näin pieleen. Pinsetit peliin ja karvoja nyppimään. 

Sitten vetimet ja viimeinen maalikerros.

Olisiko tämä nyt tässä vai voinko odottaa vielä jotain yllätystä?

Lasten kitarasta lamppu

Lasten kitarasta tuli taas lamppu. Tässä kokeiltiin Dead Kennedys -tyyliä, mutta lopulta lamppu muuttuikin siniseksi. Linkki johtaa aiempaan tekemääni kitaralamppuun joka on maalausta lukuunottamatta toteutettu samalla tavalla. 

https://himohamsterintuunauspaivakirjat.blogspot.fi/2016/10/lasten-rikkinaisesta-kitarasta-lamppu.html?m=1

Kakkuvuoka muuttui kelloksi

Tätini pyysi, että tekisin seinäkellon vanhan irtopohjavuoan pohjasta.

Ensin kävin ostamassa halvan seinäkellon, josta irrotin koneiston. Taustan käytän sitten johonkin seuraavaan projektiin. Sitten mittasin ja merkkasin vuoan keskikohdan.

Ja tein siihen piikillä reiän.

Sitten ruuvasin koneiston paikalleen.

Viisarit lyhensin saksilla ja napsautin ne paikoilleen.

Lopuksi vielä DC-fixistä numerot ja kello oli valmis lähtemään omaan kotiinsa. Tosin, mikäli vielä joskus teen jotain tällaista, laitan ensin nimerot paikoilleen ja vasta sitten sen koneiston. Nyt nimittäin mentiin tavan mukaan vaikeimman kautta, mutta tekemällä oppii :D

Vanhojen tuolien uusi ilme

Sain entiseltä työkaverilta kaksi vanhaa tuolia, jotka piti korjata ja tuunata.

Toisen tuolin liimaukset olivat pettäneet ja toisessakin ne jo antoivat periksi.

Aloitin homman purkamalla tuolit, hioin vanhat liimat pois ja kasasin tuolit uudelleen.

Maalien rapsiminen kävi tällä kertaa ihan karkealla hiomapaperilla.

Alunperin oli puhe maalauksesta, mutta päätin kuitenkin ehdottaa vahausta.

Se ei tuntunut tuolien omistajan mielestä "omalta", vaan hän toivoi, että tekisin tuoleista tämän lipaston tyyliset.

Tuumasta toimeen. Ensin maalasin pinnat Ikean värillisillä kuultomaaleilla.

Sen jälkeen sotkin pintaan epätasaisesti sävyiltään tummempia värejä.

Kirkkaat värit vanhensin antiikkivahalla.

Punaisiin poikkipuihin tein todella yksinkertaiset koristukset. Lopuksi vielä lakkasin tuolin kauttaaltaan.

Nyt tuoli alkoi jo näyttää siltä miltä pitikin.

Viimeinen vaihe oli istuin. Vaihdoin siihen sekä pehmusteen, että päällisen.

Toivottavasti tuolien omistaja on tyytyväinen lopputulokseen. Seuraavaksi toisen tuolin kimppuun.

Vanha kaappi

Joskus käy ihan mieletön flaksi. Näin nimittäin tällaisen vanhan kaapin yhdessä Facebook-ryhmässä - ihan ilmaiseksi.

Ensimmäistä kertaa ehkä ikinä, olin ensimmäinen varaaja ja kaappi oli meillä parissa tunnissa. Ihana vanhan puun tuoksu.

Aloitin urakan rapsimalla ruskeat maalit kaapin pinnasta. Tällä kertaa tässäkin kävi flaksi; maali irtosi todella helposti.

Rapsin alaosan sivu kerrallaan ja koska kaappi oli valtavan iso ja hankala käsitellä, päädyin myös hiomaan sen sitä mukaa kun sain rapsittua.

Kun alaosasta oli maalit putsattu, liimasin muutaman lohkeaman ja siirryin yläosan kimppuun.

Irrotin siitä lasit, koska niissä oli samaa ruskeaa maalia. Paljon vettä, keittiösieni, terävä veitsi ja monta kirosanaa. Lasi oli röpelöistä ja maali oli jämähtänyt koloihin aika tiukasti, mutta lopulta onneksi irtosi.

Ovet vaativat vähän liimausta ja kikkailua.

Liiman kuivuessa vahasin alaosan antiikkivahalla. Tarkoitus oli jättää pinta vaaleammaksi, mutta puu oli todella kuivaa ja imi vahaa ihan tolkuttomasti.

Sillä aikaa kun yläosan vaha imeytyi, kiillotin alaosan ja laitoin lukkojen metallikoristeet paikoilleen. Avaimia en kaappiin saanut, joten taas piti säveltää.

Irrotin vanhat lukkopesät, peitin aukot bambuliuskoilla ja porasin oviin reiät vetimille.

Sitten kiillotin yläosan, laitoin lasit ja asetin sen paikoilleen. Lopputulos on mielestäni aika söpö.

Yhdistin vanhan peilin ja lipaston peililipastoksi

Aina välillä on hyvä mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja tehdä jotain sellaista mitä ei ole aiemmin tehnyt.

Sain entiseltä työkaveriltani vanhan peilin joka oli ollut osa jotain kokonaisuutta joskus, sekä vanhan lipaston. Lipastokin näytti siltä, että siitä saattaisi puuttua jotain. Sain ajatuksen yhdistää kaksi puutteellista yhdeksi kokonaisuudeksi.

Aloitin irrottamalla peilin laatikko-osasta. Tämä oli tietoinen riski. Jos peili ei sopisi lipastoon kuten olin ajatellut, en ehkä pystyisi kasaamaan peiliä uudestaan.

Peili kuitenkin istui kuin hanska, huh! Sen paikoilleen ruuvaus ilman apua vaati kuitenkin huomattavan määrän hikeä ja kirosanoja.

Seuraavaksi raaputin peilistä kaikki maalikerrokset.

Rapsutuksen ja hionnan jälkeen peilipöytä näytti tältä. Kaappien kannet eivät peilin takia sopineet enää paikoilleen.

Mittasin ja sahasin molempiin kansiin lovet peiliä varten.

Nyt kannet napsahtivat nätisti paikoilleen.

Pöytälevyn puoleisissa reunoissa kannen alla oli kuitenkin valtavat aukot. Hetken pohdittuani täytin ne puisen pöytätabletin irtirevityillä liuskoilla. Ne oli helppo leikata saksilla oikeaan kokoon ja liimata paikoilleen.

Itse peili vaati mielestäni koristeita ja päätin käyttää siihen loput rikkinäisestä kynttilälyhdystä irrotetuista ornamenteista.

Paloja yhdistämällä sai peilin kehykseen ihan kivat koristeet.

Sitten olikin vuorossa maalaus. Käytin tähän projektiin äidiltä saatua mattapintaista valkoista huonekalumaalia.

Maalasin lipaston kauttaaltaan epätasaisesti ja välillä ihan suttaamalla. Jätin paikoittain puupintaa kuultamaan maalin alta.

Maalin kuivuessa tein puuttuvien ovilasien tilalle levyt ohuesta vanerista.

Oikeaan mittaan leikatut vanerilevyt päällystin kaappiin jääneellä Dc-fixillä ja niittasin sitten levyt kiinni oviin.

Kun valkoinen maali oli kuivunut, oli aika vahata puutasot tumman tammen värisellä antiikkivahalla.

Lopuksi vielä kaapin kätköistä tyyliin sopivia vetimiä. Niitä ei nimittäin ollut alkuperäisessä lipastossa ainuttakaan. Oli pelkkiä avaimenreikiä ilman sopivaa avainta.

Kaapista tuli mielestäni todella hieno.

Olen tosi tyytyväinen, että uskalsin tehdä jotain mitä en ole aiemmin tehnyt.