Täysimittainen matto mallipaloista

Tähän projektiin ryhtyessäni en todellakaan osannut edes kuvitella miten valtavasta urakasta oli kyse. 

Olin saanut Lanternan Iskusta http://uusi.isku.fi/ kohtuullisen määrän pieniä mattomalleja. Päätin toteuttaa niistä ajatukseni tilkkutäkkimatosta. Luulin homman olevan ihan läpihuutojuttu - kuinka väärässä olinkaan.

Aloitin purkamalla mallipaloista kanttaukset pois ja kokeilemalla sitten miltä palat yhdessä näyttävät.

Sitten ompelin paloja kiinni toisiinsa paksulla neulalla ja juuttinarulla.

Ensimmäiseen riviin meni aikaa reilu kolme tuntia. Tässä vaiheessa luulin edelleen selviäväni hommasta kohtuullisessa ajassa, mutta palat joista aloitin, olivat ohuita ja helppoja käsitellä.

Helppojen palojen jälkeen olivat vuorossa VM-Carpetin paperinarumatot, joissa oli liukuestepohja - nyt alkoivat vaikeudet. Paperinaru ja liukuestepohja yhdessä saivat aikaan turvonneen peukalon, kipeän ranteen lukemattomia neulanpistoja sormiin. Työ hidastui huomattavasti.

Yli kolmenkymmenen työtunnin ja satojen kirosanojen jälkeen tilanne oli tämä. Tässä vaiheessa huomasin, että osa paloista meni ommellessa väkisin vinoon ja matto kapeni molempiin päihin muutaman sentin.

Ommellessani loput liuskat kiinni, sain karvaisen apulaisen. Se päätti jäädä nukkumaan maton päälle.

Kun kaikki palat oli ommeltu, jäljellä oli reunat. Siihen käytin vähän paksumpaa narua. Reunojen ompeluun meni aikaa kokonaisuudessa reilu kymmenen tuntia.

Lopuksi vielä silitin koko maton. Osa paloista nimittäin oli hieman kuprulla. Liukuestepohja oli pehmeää kumin tapaista ainetta joten ajattelin, että silittämällä se kuumenee ja pehmenee sen verran, että ottaa muotonsa. Tämä ajatus toimi.

Lähes kahden viikon työrupeaman jälkeen matto oli valmis. Ei täysin symmetrinen, mutta mielestäni aika onnistunut. Aikaa kului tolkuttomasti, peukalot turposivat, sain neulanpistoja sormiini reilusti yli siedettävän määrän, hermot menivät useaan kertaan ja juuttinaruakin kului reilusti yli kilometri. Siltikin olen sitä mieltä, että kannatti. En kuitenkaan ole ihan heti tekemässä vastaavaa uudestaan.

Tämä projekti on toteutettu yhteistyössä Lanternan Iskun kanssa.

Rottinkiseen parvekepöytään mosaiikkipinta

Jotkut ideat ovat sellaisia, että niitä on pakko kokeilla, vaikka niiden toimivuutta voi vain arvailla. Sellainen oli tämä pöytä.

Olin saanut Iskusta rottinkisen parvekepöydän jonka lasikansi oli mennyt rikki ja jalat hieman vääntyneet.

Ihan ensin suoristin jalat ja ruuvasin pöytälevyn paikoilleen. Kumiset lasikannen pidikkeet irtosivat helposti saksilla.

Olin säästänyt joskus lavalta löytämiäni kaakeleita jo jonkin aikaa kaapissa ja ajattelin kokeilla tehdä niistä pöytään uuden kannen.

Ensin liimasin mustia lasimosaiikkipaloja  kannen reunaan.

Loput palat liimasin ympyröiksi sinne tänne. Tässä vaiheessa olisi jo pitänyt tajuta ottaa aikalisä. Rottinkipinta ei nimittäin ole tasainen ja palojen liimaaminen siihen niin, että ne pysyvät suorassa on lähes mahdotonta.

No, tyhmyydestä sakotetaan. Seuraavaksi hakkasin vasaralla rikki kaikki muut kaakelit ja jatkoin hommia.

Siinä vaiheessa kun kaikki kaakelipalat olivat pöydän pinnassa, eivätkä edes suorassa, olin onnistunut liimaamaan housut kiinni jalkoihini. Liima nimittäin valui rottingin väleistä suoraan syliini.

Seuraavaksi sekoitin harmaan kaakelimassan.

Levitin sen paksuksi kerrokseksi mosaiikin päälle ja jätin kuivumaan yön yli.

Aamulla putsasin märällä sienellä ylimääräiset pois ja jätin taas pöydän kuivumaan.

Kuivumisen ja kiillotuksen jälkeen lopputulos oli tämä. Ihan kiva, mutta ei todellakaan tasainen eikä minulla ole rehellisesti sanottuna minkäänlaista käsitystä tämän kestävyydestä. Se jää nähtäväksi...

Tämä projekti on toteutettu yhteistyössä Iskun kanssa http://uusi.isku.fi/ , josta olen saanut lahjoituksena pöydän rungon.

Askon retronojatuolin verhoilua

Sain muutama viikko sitten verhoilukokeilujani varten Askon vanhan nojatuolin.

Se oli päällystetty mustalla fleecellä. Revittyäni sen pois, alta paljastui alkuperäinen turkoosi kangas joka oli ehjä. Päätin jättää sen paikoilleen ja tehdä uuden päällisen suoraan vanhan päälle.

Olin saanut Iskusta valtavat määrät kangasnäytteitä joita päätin käyttää tuolin verhoiluun. Aloitin irroittamalla näytepalat pohjaliuskasta. Sitten oltiinkin jännän äärellä. En ole nimittäin oikeastaan koskaan ommellut, saati verhoillut ja halusin tehdä päällisestä tilkkutäkkimäisen. 

Hain äidiltä ompelukoneen lainaan ja päätin yrittää. Ensin ompelin paloja yhteen pitkiksi soiroiksi ja sen jälkeen ompelin soirot kiinni toisiinsa. Osasin!!!

Sitten mallasin päällistä tuoliin ja onpelin selkänojan hupuksi. Irrotin tuolista puy-osat ja niittasin ja naulasin uuden päällisen paikoilleen. Ei muuten ollut yhtään helppo juttu ja koska oma kukallinen vasarani oli kateissa, onnistuin naulaamaan isolla miesten vasaralla peukalooni niin monta kertaa, että se mokoma muuttui punaiseksi ja turposi.

Olen kuitenkin aika tyytyväinen lopputulokseen, ihan ensimmäinen ihan itse alusta loppuun saakka verhoiltu huonekalu.

Tästä on hyvä jatkaa...

Tämä projekti on toteutettu yhteistyössä Iskun kanssa, josta olen saanut päälliseen käytetyt kankaat. http://uusi.isku.fi/