Hei musta tuli bloggaaja!

Laitoin eilen Facebookiin kuvia tuunaamistani roskalavalöydöistä ja yksi kommentoija ehdotti että perustaisin aiheesta blogin. Here I am! 

Kuten mun pöllöjen tuunausprojektienkaan kanssa, en nytkään tiedä mitä ihmettä olen tekemässä, mutta eikös se ole kuten elämässä yleensä? Kompuroidaan kunnes opitaan. 

Tuunaus on mun juttu - ja mielellään niin, ettei se maksa mitään. Se on terapiaa parhaimmillaan. Paitsi silloin kun asiat ei suju. Ja yleensä ne ei suju - tai eivät ainakaan alkuperäisten ajatusten mukaan. Kiroilen kuin merimies, revin hiuksia ja potkin seiniä, mokailen ja opin. Lopputulos on aina yllätys. 

Aina kun näen roskalavan, mun on pakko käydä kurkistamassa. Hyvän lavan kurkkaan useampaan kertaan. Se on kamalan noloa tietenkin, ainakin muiden mielestä. Ikinä ei voi tietää mitä löytää. 

Siltikin, vaikka siellä olisi mitä, on tämä mun ehdottomasti tärkein juttu; askartelukaappi. Sekaisin kuten aina.

Täältä löytyy tarvikkeet vaikka mihin. On lakkaa, maaleja, helmiä, vetimiä, pensseleitä, koruja, jätskitikkuja, kaakelia, kristallia, peiliä ja epämääräinen kasa kaikkia pieniä osia joilla voin tuunailla löytöjäni. Tästä kaikki lähtee ja tänne kaikki loppuu kun palautan jäljellejääneet romut mukamas omille paikoilleen.