Vähän hipimpi lamppu

Mun projektien kanssa käy jostain syystä aina niin, ettei mistään tule koskaan sellaista mitä on alunperin ajatellut.

Sain tällaisen kattolampun josta puuttui osa varjostimien laseista. Alunperin ajatuksena oli maalata se vihreäksi ja tehdä uudet varjostimet maalatuista palapelin paloista.

Mun veli tuli käymään ja näytin lamppua. Siitä tuli puheeksi candyvärit joita automaalarit käyttävät. Metallinhohto tulee niissä maalin läpi. Pitää vain sekoittaa autolakkaa ja värillistä puupetsiä. Autolakkaa ei tosin voi sisällä käyttää, joten ajattelin kokeilla venelakkaa. Vaihdoin värin vihreästä punaiseen. Rautakauppaan siis.

Ostin kahta erilaista mahongin väristä petsiä; spriipohjaista ja alkydipetsilakkaa.

Alkydipetsi näytti ruskealta eikä punaiselta joten sekoitin purkissa pienen määrän spriipohjaista ja venelakkaa. Toimii. Sitten maalaamaan.

Maalaus pensselillä oli yllättävän vaikeaa. Väri kuivui liian nopeasti ja valumia tuli vaikka mitä teki. Hetken mietin miten seivata tilanteen. Keksin töpötellä pensselillä hienoa punaista koristehiekkaa märän maalin päälle. Tämä piilotti valumat ja teki pinnasta aika erikoisen.

Rungon kuivuessa oli aika miettiä varjostimia. Liisteröin lasisiin varjostimiin erilaisia pitsi- ja sifonkihuivin palasia ja jätin ne yöksi kuivumaan.

Aamulla kovettuneista kankaista oli helppo leikata ylimääräiset reunat pois.

Sen jälkeen maalasin kankaat akryyleilla ja pyyhin märän maalipinnan räsyllä, että kankaiden kuviot tulevat näkyviin. Sen jälkeen vielä lakkasin venelakalla pinnan, että siitä voisi tulevaisuudessa pyyhkiä pölyt vaivatta.

Sitten tulikin ongelma. Laseja ei ollut riittävästi, joten piti keksiä jotain muuta. Yhden päivän kokeilin vaikka mitä; kristalleja, tölkkiklipsuja, palapelin paloja. Mikään ei toiminut. Revin kaiken irti. Olin ajatellut asiat väärinpäin. Jokaisessa lasin kohdassa oli kiinnikkeet sekä ylhäällä, että alhaalla. Jotenkin olin saanut päähäni, että niitä pitää käyttää vaikkei lasia olekaan. Koristeiden pitäisi silloin pakosta olla pystysuunnassa.

Onneksi tajusin mennä nukkumaan, koska seuraavana aamuna keksin, että lasinpidikkeet saa pois ja koristelu voi mennä vaakasuoraan. Päätin tehdä sen helmistä ja lasinpaloista jotka olin ottanut talteen vanhoista kattokruunuista.

Lopuksi vielä paljon vapaasti roikkuvia erilaisia "kristalleja" ja lamppu oli valmis.

Tähän projektiin meni kaikkiaan neljä päivää ja nyt on sormet niin täynnä haavoja, että en kyllä taas hetkeen tee mitään.