Hylätty keinuhevonen

Siinä se oli, mäntypuinen koiran syömä keinuhevonen hylättynä ja onnettomana lavan päällä. Ei harjaa ja hännästäkin enää muutama hassu karva jäljellä, koira oli järsinyt kahvat ja tukipuut. Voi raasua! Otin reppanan kainaloon ja vein kotiin.

Muutaman viikon hepo totutteli uuteen kotiinsa saunan perällä kunnes eräänä aurinkoisena päivänä kannoin sen terassille ja rupesin paikkaamaan raasun vammoja. 

Ihan ensin hioin pinnan mahdollisimman hyvin. Sitten aloitin maalaamaan. Päätin kokeilla akryyleja, koska niitä sattui kaapissa olemaan yllinkyllin, sävyt ovat kirkkaat, niillä on helppo maalata ja ne kuivuvat hetkessä. Koska kyseessä oli lelu, päätin tehdä siitä mahdollisimman värikkään. Maalasin hevosen kolmesti kauttaaltaan. Sitten otin käsittelyyni koiran raatelemat "kahvat" ja tukiosat. Olin jo maalannut ne punaisella akryylilla ja nyt piti keksiä miten saisin pureskellut osat piiloon. Yhtäkkiä muistin, että kaapissa oli iso rulla ohutta puuvillanarua.

Levitin kahvaan ensin ohuen kerroksen Erikeeperiä ja aloin kierittämään narua kahvan ympäri. Tämä vaihe oli tosi hidas ja liimaa joutui lisäämään useaan otteeseen. Tein saman myös toiselle kahvalle ja koska lopputulos näytti kivalta, päätin jatkaa vielä tukipuihin. Aikaa meni yllättävän paljon, useampi tunti.

Seuraava vaihe oli koristelu. Olin jo aiemmin löytänyt kierrätyskeskuksen askartelupuolelta värikkäitä puupalasia ja erivärisiä kaiverretuilta jäätelötikuilta näyttäviä puutikkuja jotka nyt pääsivät käyttöön. Leikkasin saksilla tikut puoliksi ja liimasin ne tasaisin välein kiinni runkoon istuinosan alle. Puupalaset liimasin "kaulaan" ja perään.

Hepan päässä oli "viilto" siinä kohtaa missä ennen oli ollut harja. Se oli leveydeltään jäätelötikun paksuinen. Otin kaksi jäätelötikkua jotka saksilla leikkasin oikean mittaisiksi ja muotoisiksi. Sitten liimasin kumpaankin molemmin puolin villalankarivejä niin, että tikut olivat vähän kuin pussissa siellä lankojen välissä. Liiman kuivuttua laitoin lankatikut hepan pään viiltoon ja varovasti vasaralla paukutin ne oikein syvälle. Sen jälkeen tein solmuja langoista niin että jäätelötikun näkyvä ohut sivu jäi niiden alle piiloon. Lopuksi vielä letitin koko harjan pois tieltä, koska huomasin yhtäkkiä tehneeni asiat taas väärinpäin. En nimittäin ollut tullut ajatelleeksi, että hevonen on helpompi lakata ilman harjaa ja häntää. Tekevä oppii. Harja letille ja venelakkaa kehiin. Lakkasin hevosen varmuudeksi kahdesti koska ajattelin sen joutuvan kovaan kulutukseen. 

Viimeisenä oli hännän vuoro. Alkuperäisestä hännästä oli jäljellä hyvin vähän, mutta kokonaan uuden tekeminen olisi ollut hankalaa. Päätin hyödyntää sen mitä oli jäljellä. Leikkasin erivärisiä villalankoja jotka solmin tiukasti alkuperäisen hännän juuttinarujen tyveen. Sen jälkeen kieritin lankaa tiukasti juuttinarujen ympäri ja lopuksi tein tiukan solmun. Kappas, säälittävästä ja kaltoinkohdellusta keinuhepasta oli tullut asteen coolimpi rastafari-ori joka oli valmis muuttamaan uuteen kotiinsa Suonenjoelle.