Kesällä 2014 oli Vuosaaressa lava joka vaikutti olevan täynnä ihan sitä itseään. Sitten bongasin kaiken soossin alta vanhan kaapin kulman. Kipinkapin kotiin miestä hakemaan, sillä eihän tällainen hento nainen saa siirreltyä kirjahyllyä ja sohvaa nähdäkseen minkälaiseen kaappiin kulma kuuluu. Kiroillen mies vetää kengät jalkaan. Lavalle päästyämme näytän sen hienon kaapin kulman. "Sä et ole tosissas!" kuuluu epäuskoinen vastaus. Ei auta, pakko sen äijän on sinne lavalle hypätä ja siirrellä tavarat vaimon aarteen päältä. Kun kaappi vihdoin kokonaisuudessaan paljastuu, ainoa mitä mies sanoo on "Sä kannat kyllä itse ton romun kotiin", hyppää alas lavalta ja lähtee suuttuneena kotiinpäin. "Kaikenmaailman paskaa, hullu ämmä!"
No, kannoin kaapin kotiin, pesin ja tutkailin. Päädyin repimään oven irti niin, että pelkkä kehikko jäi jäljelle ja rakensin uuden pinnan tapettijäämistä ja puristelevystä. Itse kaappi pääsi maalin rapsutukseen. Ne maalit, mitkä eivät helpolla irronneet, saivat jäädä. Sitten hioin pinnan ja levitin päälle kahta eri sävyä Ikean huonekaluöljyä ja annoin kuivua. Lopuksi päälle venelakka ja uudet vetimet. Ei kiukutellut mies enää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti