Hioin pinnan äärimmäisen huonosti ihan laiskuuttani. Jostain olin bongannut ajatuksen, että pöydässä lukisi eri kielillä "Hyvää ruokahalua". Laiska kun olen, lyhensin sen ihan keittiöksi. Siinä kävi sitten niin, että esikoinen etsii netistä mikä on keittiö swahiliksi ja äiti kirjoittaa sen pöytään mustalla huonekaluöljyllä (Ikeasta sekin).
Kun kaikki kieliversiot olivat valmiit, levitin pintaan punaisen huonekaluöljyn. Tulipa ihan helvetin ruma pöytä! Ja taas hiomaan. Hioin pintaa ihan vaan sen verran, että sain enimmät punat pois ja levitin päälle tumman tammen värisen antiikkivahan. Sen kuivuttua vaha kiillotettiin rätillä, jalat öljyttiin vanhan tyylisellä sinisellä ja koko komeus kruunattiin kerroksella venelakkaa. Hajupainajainen kesti ehkä vuorokauden, mutta lopputulos on ihan jees. Tästä on nyt kaiketi 3 vuotta, mutta ei ole uutta pöytää tarvinnut edes harkita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti