Vanhoissa huonekaluissa on tunnelmaa

Esikoinen muutti syksyllä ensimmäiseen omaan asuntoon. Muutama päivä ennen muuttoa bongasin yhdeltä lavalta tällaisen vanhan ruokapöydän.

Pöytä oli ilmeisesti ollut autotallissa ja sen pinta oli täynnä vaikka mitä maalijäämää. Vanha on kuitenkin vanha ja tämäkin oli siltä ajalta kun tavarat vielä tehtiin kestämään. Taas joutui mies hommiin. Tämä ei nimittäin mahtunut autoon, joten mies joutui kantamaan sen kotiin toiselta puolelta Vuosaarta, yksin. Mitä sitä ei lapsensa eteen tekisi?

Kävin tyttären kanssa läpi minkälaisen pöydän hän tästä haluaisi ja mikä oli mahdollista toteuttaa tällä aikataululla kun muuttoon oli enää muutama päivä. 

Aloitin työstämisen samantien. Ensin poistin suurimmat osat maaleista kuumailmapuhaltimella. Se oli nopeaa. Osa maaleista jätettiin tyttären toiveen mukaisesti.

Sen jälkeen pöytä hiottiin ja pintaan levitettiin antiikkivaha. Se tummensi pöytää tytön mielestä liikaa, joten hioin osan pois. Kun sävy kelpasi, lakkasin pöytälevyn pariin kertaan venelakalla. Lakka oli kuiva muuttopäivän aamuna ja pöytä sopii tytön asunnon tyyliin täydellisesti.